Leikitään Älä seuraa johtajaa!

Miksi se omien päätösten tekeminen tuntuu olevan monille niin vaikeaa? En ymmärrä tanssivatko virtuaalikoiraharrastajat IRL-elämässäkin muiden pillin mukaan vai liittyykö tämä ilmiö vain virtuaalimaailmaan. Karvaturrit.net tuntuu ainakin täyttyvän viesteistä, joissa kysellään milloin muiden mielipiteitä kennelnimistä, nickeistä, ulkoasuista ja ties mistä.

Ihan kuin eräät eivät omistaisi omia näkemyksiä ollenkaan. Virtuaalikoiria on varsin hankala harrastaa, jos mielikuvitus ja oma harkinta uupuu täysin. Tämän harrastuksen parissa kun tarvitaan hyvää mielikuvitusta ja kykyä tehdä valintoja. Eläminen ylipäätään mahtaa olla aika haastavaa, jos joutuu aina turvautumaan muihin kun se oma päätöstentekokyky uupuu.
Epäilen tosin, etteivät ongelman juuret ole tässä. Välillä tosin herää väkisin epäilys, sillä kysely- ja äänestystopikkien lisäksi kunnon keskustelun aikaan saaminen Turrilassa tuntuu olevan varsin vaikeaa. Aivottomiin peleihin jaksetaan kyllä vastata useampaankin kertaan päivässä, mutta Kymmenen uutiset ja omien mielipiteidensä esittäminen näkyvät olevan ylitsepääsemätön este.

Melkein toivoisin, että kyse on omien näkemysten puutteesta, mutta pahoin pelkään, että takana on halu miellyttää muita. En kiellä, etteikö "miellyttämisenhalua" esiintyisi melkein ihmisessä kuin ihmisessäkin ja etteikö se olisi hyväksi. Peräänkuuluttaisin kuitenkin sitä, että jokainen elää omaa itseään varten. Ei suinkaan muiden tähden. Tyhmä on se, joka ei osaa päättää vaikkapa omaa nimimerkkiään. Luulisi, että jokainen osaa valita itselleen itseään eniten miellyttävän nimen.
Olen useammankin kerran kuullut foorumilla nurinaa siitä, että vanhoja kunnioitetaan ja uudet jäävät jalkoihin. Tiedän itsekin harmitelleeni tätä, mutta toisaalta muistutan, että toisten ihmisten kunnioitus saavutetaan teoilla ja sanoilla. Muita jatkuvasti jäljittelevä ei tuo omaa persoonaansa esiin, joten mitä hänessä pitäisi kunnioittaa? Matkimista? Jokainen varmaan tietää kuinka ärsyttävää on kun joku jäljittelee tekemisiäsi.

Toisen viestin kopioiminen ja komps-sanan lisääminen ei tarkoita mielipiteiden esittämistä. Asioista voi kuitenkin olla samaa mieltä ja esittää yhtä aikaa mielipiteitä. Toisen viestiä voi lainata omaansa, mutta kannattaa vähintään kertoa miksi lainasi sitä ja mitä ajatuksia tuo tekstinpätkä herättää. Parhaat ideat syntyvät usein kun ihmiset muokkaavat yhdessä toistensa esittämiä ideoita.
Omien mielipiteiden esittäminen ei myöskään ole automaattisesti muiden mielipiteiden ja teosten lyttäämistä. Erimielisyydet kuuluvat elämään, mutta ne pitää osata hoitaa hyvän maun rajoissa. "Kaikkien kaverillakin" voi olla omia mielipiteitä, mutta hän osaa esittää ne asiallisesti ja nätisti, vastapuolta loukkaamatta.

Seuraa johtajaa on kieltämättä hauska leikki, mutta sitä leikitään maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi. Toisten mielipiteiden kuunteleminen ja kunnioittaminen on hyvä taito, mutta yhtäaikaa pitäisi kuitenkin myös arvostaa omia näkemyksiään. Itsenäisyyttä ihmiset!

Sekä sarvet että siivet

Karvaturrit.netin ilmapiiri tuppaa kerta toisensa jälkeen nousemaan puheenaiheeksi. Toiset kaipailevat niitä vanhoja, jo muistojen kultaamia aikoja takaisin ja toiset eivät tunnu muuten vain pitävän nykyisestä meiningistä. Mikä rakkaassa Turrilassamme oikein mättää vai mättääkö sittenkään mikään?

Turrilan väkimäärän kasvaessa on sekä ilmapiirissä että yhteishengessä täytynyt tapahtua pieniä vaihteluita suuntaan jos toiseenkin. Olen kuitenkin pyörinyt laudalla alkuvuodesta 2005 ja kummallista kyllä, en muista yhteishengessä tapahtuneen mitään mullistavan suurta muutosta omana aikanani.
Olen luultavasti itse syypää tähän, sillä en ole onnistunut koko virtuaalihistorian aikana löytänyt pientä vakinaista tuttavapiiriä, joihin olisin aktiivisesti yhteydessä jonkin muunkin väylän kautta. Tuppaan ilmeisesti palloilemaan vähän kaikkien välillä enkä varmaankin siksi ole havainnut sitä erityisen mahtavaa yhteishenkeä ainakaan minun aikanani.
En tiedä kuinka paljon aktiivisia jäseniä pienessä kaupungissamme pyörii, mutta siinä määrin kuitenkin, että on sula mahdottomuus tuntea kaikki palstalaiset erityisen hyvin. Tästä syystä syntyy yhä enenevissä määrin niitä pienempiä kaveriporukoita, jotka ovat sekä hyvän että pahan alku ja juuri. Osaatkin ehkä jo arvata mitkä ovat seuraukset kun kaksi eri "jengiä" joutuu tukkanuottasille keskenään.

En pidä kaveriporukoiden muodostumista huonona juttuna, sillä Turrilankin kokoisessa paikassa se lienee välttämätöntä. Kukin muistanee jo kouluajoiltaan saman ilmiön luokan sisällä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että se oma porukka tai kaveri voi myös olla väärässä. Ennen kuin lähtee terhakkaasti puolustamaan jotakuta, kannattaa pysähtyä miettimään edes muutamaksi sekunniksi mistä on kyse.
Erityisesti uusien ja vanhojen käyttäjien välille tuntuu syntyvän jännitettä siitä, että vanhemmat yrittävät ojentaa uusia tavoille ja uudet ärsyyntyvät vanhojen joukkohyökkäyksistä. Olen Turrilassakin sanonut moneen kertaan kuinka me pidempään palstalla liikkuneet osaamme pelotella uudet käyttäjät pois. En usko, että tarvitaan kymmenen turrilaisen huomautus, jotta uusi turri ymmärtää upittaneensa topikkiaan liian tiheään tahtiin...

Tästä päästäänkin siihen kuinka monilla tuntuu olevan suorastaan pakottava tarve päästä pätemään ja huomauttelemaan asioista. En tykkää Mitä haluaisit sanoa -topikissakin usein esiin nousevasta ilmaisusta "pikkuvanha", koska nuoria ihmisiähän me ollaan kaikki ja jonkun/joidenkin on kuitenkin oltava vähän vanhempia ja fiksumpia ja otettava ohjat Turrilankin kokoisessa paikassa. Valitettavasti niitä oikeasti pikkuvanhoja vaan nousee esiin aina toisinaan nimenomaan sen turhan pätemisen myötä.
Asialliset huomautukset ovat ok, mutta tosiaan joukkohyökkäyksille ja aiheettomille huomautuksille ei todellakaan ole tarvetta. Mitä sitten, jos jonkun toisen kennelnimen kolme ensimmäistä kirjainta ovat samat kuin jollakulla toisella? Eikä uskoakseni kenenkään maailmaa pitäisi järkyttää se, jos joku 14-vuotias (tai vanhempikin) on vielä lapsellinen.

Vaikka nyt olenkin muutamista epäkohdista saarnannut, haluan kuitenkin todeta, että minun mielestäni Turrilassa vallitsee noin yleiskatsaukseltaan varsin hyvä ilmapiiri. Ottaen huomioon foorumin käyttäjämäärän ja ikäjakauman, palstalla käydään pääsääntöisesti hyvinkin järkevää ja jopa palkitsevaa keskustelua hyvinkin erilaisista asioista. Jos Karvaturrilaa vertaa moniin muihin samankokoisiin keskustelupalstoihin, meillä ei esiinny juurikaan "trolleja" ja muihin käyttäjiin kohdistunut piikittelykin on varsin hillittyä.

Väittelyt ja erimielisyydet eivät kerro huonosta ilmapiiristä vaan nimenomaan siitä, että ollaan keskustelupalstalla. Tarkoitus on nimenomaan esittää omia perusteltuja mielipiteitään ja saada mahdollisesti myös vastanäkemyksiä aiheisiin. Myöskään toisille esitetyillä kysymyksillä ei ole tarkoitus lytätä kenenkään toisen mielipiteitä tai tapoja vaan saada ihmiset miettimään, että onkohan se oma näkemys sittenkään paras tai ainut oikea.
Tykkään itse väittelyistä, sillä ne ovat tiettyyn rajaan asti mukavaa piristystä normaaliin arkeen. Johan maailma kävisi tylsäksi jos kaikki vain myötäilisivät toisiaan! Väittelyissäkin tulee kuitenkin muistaa hyvät tavat ja ensisijaisen tärkeää on osata perustella omat väitteensä. Tarkoitus ei ole pitää itsepintaisesti kiinni väitteistään, vaan omien virheiden myöntäminen ja vastapuolen näkemyksen kunnioittaminen kertoo kypsyydestä.

Myöskään pieniä toisia käyttäjiä kohtaan suunnattuja kärjistyksiä ei kannata suoralta kädeltä leimata piikittelyksi. Olen huomannut kuinka muutamat palstalaiset yrittävät hivenen piikikkäidenkin kommenttien avulla synnyttää keskustelua, ei suinkaan lytätä vastapuolta maanrakoon. Valitettavasti näitä käyttäjiä näytetään ymmärrettävän toisinaan vähän väärin, joku loukkaantuu ja tuloksena saattaa olla tappelu (nimenomaan negatiivisessa mielessä).

Karvaturrila ei ole pilvenhattaroilla hyppelyä harrastavien luvattu maa, muttei toisaalta sovi myöskään niille, jotka haluavat kulkea aina ja kaikkialla punaiset pirunsarvet päässä. Elämässä pärjätäkseen tarvitsee sekä sarvet että siivet, joten miksei sama pätisi myös Turrilassa.

Eipäs tapella ettei tuu riitaa

Melkein kuukausi vierähti hiljaisuudessa, mutta virtuaalihevostelijoiden keskustelu virtuaalikenneleistä suorastaan pakotti taas siirtymään blogin puolelle. Hevosharrastajien 24/7 -foorumin virtuaalikennelkeskustelu sai pohdiskelemaan virtuaalisen koira- ja hevosmaailman yhtäläisyyksiä. Samankaltaisia piirteitä löytyy molemmista maailmoista, mutta hevostelijat ja koirailijat eivät kuitenkaan (luojan kiitos!) ole minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa toisiinsa. Tästä huolimatta molemmat osapuolet ovat enemmän tai vähemmän säännöllisesti morkkaamassa toisiaan.

En lähde sen suuremmin pohdiskelemaan syitä tukkanuottasilla oloon. Jos siis kaipaat luettavaa virtuaalisista maailmansodista ja niiden taustoista, voit tutustua Vaaksin Virtuaalisia maailmansotia ja elitismiä -kirjoitukseen. Ajattelin pohdiskella sitä kuinka voisimme hyödyntää puolin ja toisin annettua palautetta sen sijaan, että ryhdymme puolustuksena heti sotajalalle.

Olen huomannut, että ihminen tulee helposti sokeaksi omille tuotoksilleen. Ainakin itse tuppaan turhankin herkästi pitämään vaikkapa omaa tekstiäni tai virtuaalikenneliäni jotenkin erityisen loistokkaana. Onneksi maailmassa on paljon ihmisiä, joiden joukosta löytyy aina joku, joka osaa pudottaa pilvilinnoista takaisin maankamaralle.
Näin viisi vuotta virtuaalikoiria harrastaneena olen luultavasti ainakin osittain sokeutunut virtuaalikoiramaailman hyville ja huonoille puolille. Montaa muutakin vanhaa harppua, ja miksei myös uutta kulkijaa, vaivannee sama ongelma niin virtuaalikoirien kuin virtuaalihevostenkin parissa. Johan se on itsestäänselvyys, että oma puoli on paras puoli!
Vaan mitäpä, jos ajateltaisiin asiaa siten, että ehkäpä vastapuolella olisikin tarjota tuoretta näkemystä aiheesta. Ikänsä koirapuolella viettäneellä ei ole mitään vertauskohtaa, mutta hevosharrastaja sen sijaan pystyy vertailemaan koiramaailmaa virtuaaliseen hevosmaailmaan ja täten näkee ehkä helpommin missä kaikessa meillä voisi olla parantamisen varaa.

Linkittämässäni 24/7-foorumin keskustelussa on noussut esiin varsin asiallisia kommentteja virtuaalikoiramaailman epäkohdista. Olemme itsekin keskustelleet kilpailuluokkien nopeasta täyttymisestä ja tulosten viipymisestä, mutta hevospuolen harrastajat ovat huomanneet kyseenalaisuuksia myös kisojen määrässä ja myyntiehdoissa.
Allekirjoitan täysin sen, että koirapuolella myyntiehdot ovat toisinaan varsin järjettömiä. Sanotaan, että säännöt on tehty rikottaviksi ja siltä todella vaikuttaa monien myyntiehtojen kohdalla.
Hevostelijoita vaivaa myös koirapuolella järjestettävien kisojen vähäisyys ja ehkäpä ihan syystä. En kaipaa koirapuolelle mitään hektistä kisautustahtia, mutta kisoja saisi jo virtuaalikoirien lukumäärään nähden järjestää reilusti enemmän. Näin valinnanvara kasvaisi eikä ehkä tarvitsisi käydä niin mieletöntä kilpailua siitä kuka ehtii kisaamaan.

Kaikkia kommentteja ei toki tarvitse purematta niellä. Vaikka hevosharrastaja voi antaa hevospuolen kokemustensa perusteella hyvinkin todenmukaista palautetta meidän ongelmistamme, kannattaa muistaa, että molemmat maailmat ovat muokkautuneet oman harrastajajoukkonsa tarpeiden ja käsitysten mukaan. On myös hyvä huomata, että koiraharrastajia on ainakin toistaiseksi vähemmän kuin hevosharrastajia, joten meillä eivät kaikki hevosmaailman hienoudet ole vielä tarpeellisia toiminnan pitämiseksi kasassa. Toisaalta tulevaisuudessa hevosmaailmassa hyväksi todetut jutut voivat olla tarpeellisia meillä, sillä virtuaalikoiramäärä on jatkuvasti kasvamaan päin ja esimerkiksi kisoissa käydään kovaa taistelua siitä kuka mahtuu mukaan.
Virtuaalinen hevosmaailman ja koiramaailman erilaisuus voidaan nähdä positiivisena asiana, sillä näin harrastajalla on vapaus valita millaiseen maailmaan haluaa lähteä mukaan. Toisaalta mikään ei myöskään estä huopaamasta vastavirtaan vaikkapa koiramaailmassa, jos hevosmaailman tahti miellyttää enemmän, mutta hevoset eläiminä eivät iske.

24/7:n keskustelussa on nostettu koiramaailman epäkohdiksi myös hidastempoisuus ja lastentarhameininki.
Koiramaailman hitautta voin ainakin itse pitää jossain määrin totuutena. Pari epäonnistunutta yritystä valloittaa tonttia hevospuolelta ovat nimittäin osoittaneet, että hevosharrastajien hektinen tahti ei sovi meikäläiselle. Tässä tulee nimenomaan esiin se hevos- ja koiramaailman erilaisuus hyvässä mielessä: rennompaa meininkiä kaipaavat voivat hakeutua koirapuolelle ja hevospuoli on omiaan niille, jotka haluavat pistää tosissaan menemään.
Sen sijaan lastentarhameininkiä en kyllä ole koirapuolella(kaan) havainnut. Mielestäni Karvaturrilassa käydään harvinaisen asiallista keskustelua käyttäjämäärään ja heidän ikäskaalaansa nähden. Meininki voisi toki olla erilaista, jos valikoisimme ketkä pääsevät mukaan ja ketkä eivät, mutta näin koiraihmisen silmin hevospuolelta tuttu FVP vaikuttaa kummalliselta. Meillä kun nähdäkseni pyritään siihen, että kaikki lähtevät samalta viivalta ja ovat tervetulleita keskustelemaan asioista - annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Elämä niin IRL-maailmassa kuin virtuaalisestikin on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Viisas katselee maailmaa avarin silmin ja poimii muilta niitä järkeviä juttuja omaan toimintaansa. Vastapuolen kehitysehdotusten ja mielipiteiden lyttäämisestä suoralta kädeltä ei kukaan kypsy.

Pisara on meren alku

Jännää kuinka ihmiset osaavat tehdä kasvatusrodun valinnastakin niin kovin vaikeaa. Mahdan olla oikea onnenpekka kun tiedän tarkalleen mitkä rodut minua kiinnostavat! Toiset kun tuntuvat punnitsevan mitä kummallisimpia asioita rotuja valitessaan. Vaikuttaa vähän huolestuttavalta kun riittävä kysyntä näkyy nousevan yhden jos toisenkin tärkeimmäksi kriteeriksi rotua valitessa.

Kysynnältään ja kannaltaan suuremman rodun kasvattaminen voi olla hauskempaa ja helpompaa, kun pentuja ei tarvitse kaupata kovinkaan pitkään ja jalostukseen löytyy riittävästi materiaalia. Kasvatusrodun valinnan ensimmäinen, ja ehkä myös ainoa, kriteeri pitäisi kuitenkin olla oma kiinnostus, ei suinkaan muiden kiinnostus. Kuten jo Tähdenlentoja tähyilemässä -tekstissä kirjoitin, mieleinen kasvatusrotu on usein parhaita keinoja säilyttää mielenkiinto kennelin ylläpitoa kohtaan.

Kasvattajalta vaaditaan toki kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea työtä harvinaisempaa rotua olevien pentujen kauppaamiseksi. On tässä tullut itsekin tuskailtua milloin mistäkin syystä: kasvatit eivät käy kaupaksi, kiertävät kodista toiseen tai seisovat toimettomana nurkassa... Ongelmat eivät kuitenkaan estä kasvatustyötä, jos kiinnostusta rotua kohtaan oikeasti löytyy.
Harvinaisempien rotujen herättäminen nousee aina välillä puheenaiheeksi. Jos uudet harrastajat päätyvät aina suosituimpiin rotuihin niiden "helppouden" vuoksi, harvinaisempien kantojen nostaminen tulee olemaan mahdoton tehtävä. Jo yksi ainut ihminen pystyy kuitenkin ihmeisiin kun haluaa oikeasti tehdä hyvää jonkin rodun eteen.

Olen itse Meripelastajan kanssa elävä esimerkki siitä kuinka harvinainen rotu nostetaan harrastajien tietoisuuteen. Veikkaanpa, että iso osa turrilaisista väläyttäisi landseerin ensimmäisenä, jos heiltä kysyttäisiin mitä Lansu_ tuo mieleen. Ahkera landseereista puhuminen ja Meripelastajan esittely ovat saaneet virtuaalisen landseerkannan nousemaan parista hassusta koirasta jo reiluun pariinkymmeneen yksilöön. Paljon on vielä tekemistä esimerkiksi pysyvien virtuaalikasvattajien mukaan saamiseksi, mutta mitäpä sitä en tekisi tämän hienon rodun puolesta?
Landseerin kaltaisia pieniä rotuja on tällä hetkellä hyvin paljon virtuaalimaailmassa. Uskoakseni useammallekin niistä löytyisi ainakin se yksi kiinnostunut (tuleva) harrastaja, joka voisi omalla tekemisellään nostaa rodun suuremman yleisön tietouteen. Tätä ei kuitenkaan tule tapahtumaan tapahdu, jos kaikki uudet harrastajat kääntyvät tai heidät kannustetaan heti suurempilukuisten rotujen pariin.

Tarkoitukseni ei ole käännyttää esimerkiksi saksanpaimenkoira- tai samojedinkoiraihmisiä harvinaisempien rotujen pariin vaan kannustaa niitä harrastajia, joilta löytyy oikeasti kiinnostusta näihin rotuihin. Rohkea rokan syö eikä mene sieltä missä aita on matalin. ;)

Huono, huonompi, huonoin...

"Tuskin hakemaasi."
"Karmea mut toivottavasti kelpaa."
"Inspis katos kesken kaiken, mutta toivottavasti et järkyty."
"Enhän mä tartte palkkaa kun tuo on nyt vähän tommonen..."

Lukemattomiin tällaisiin kommentteihin törmäsin selaillessani huvikseni Karvaturrit.netin Pyynnöt ja tarjoukset -osastoa. Pisti vähän ihmettelemään, että missähän mahtaa mättää. Lieneekö tällä hetkellä muotia vähätellä omia tekeleitään vai eivätkö harrastajat oikeasti arvosta yhtään omaa kädenjälkeään.

Toiset ovat tehneet ulkoasuja pidempään kuin toiset ja tästä syystä jälkikin on erilaista. Jokainen tietää oman tasonsa ja voisi siten olla tyytyväinen kun saa aikaan omantasoisensa tai jopa hienomman ulkoasun. Aloittelijatkin voivat tehdä hienoja ulkoasupohjia, jotka kelpaavat jollekulle harrastajalle. Ei kuitenkaan anna kovin vakuuttavaa kuvaa, jos tuputtaa toisille ulkoasua, jota pitää itsekin karmeana. Miksi kukaan huolisi asua, joka ei kelpaisi edes tekijälleen sen rumuuden vuoksi?

En ymmärrä miksi ihmiset julkaisevat tekeleitään, joissa jo heidän omasta mielestäänkin heittää yksi jos toinenkin asia. Ei tee muille "tilausulkoasuja", mutta mulle ei tulisi itselleni mieleenkään esitellä jo omasta mielestäni epäonnistuneita tai täysin keskeneräisiä ulkoasuja muille. Vastaanottajahan saa aivan vääränlaisen kuvan taidoistani, jos annan hänelle asun, joka viiltää jo omia näköhermojanikin.
Työstövaiheessa voi toki vilauttaa asupohjaa vastaanottajalle ja saada siten vinkkiä siitä, mitä pitäisi ehkä muuttaa tai kehittää toiseen suuntaan. On kuitenkin aivan eri asia antaa keskeneräinen asu valmiina pohjana: "En saanut linkkejä tai otsikkoa mahtumaan minnekään ja asu sukkaa vähän muuten, mutta toivottavasti kelpaa..." Kelpaa? Oletteko oikeasti sitä mieltä, että asun pitäisi kelvata jollekin, jos se on vielä täysin kesken?

Jos kyse on vain typerästä muotivillityksestä väheksyä omia tekeleitään, en edes viitsi sanoa mitä mieltä olen... Tai ehkä sanon sittenkin. Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä! Tyhmä on se, joka väheksyy omia asujaan ollakseen jotenkin "coolimpi ja kovempi tyyppi". Taidatte hypätä kaivoonkin, jos muut menee edellä.
Tähän liittyvä muotivirtaus, jota on onneksi näkynyt viime aikoina vähemmän, on se, että tekijä ilmoittaa kuinka kauan on asuunsa käyttänyt aikaa. "Tää on nyt vaan tämmönen parin minuutin asu" kuulostaa siltä, että tekijää ei olisi vähempää voinut kiinnostaa koko homma. Tai sit vastaavasti taas vähätellään omaa asua: "Se on huono, koska tein sen vaan viidessä minuutissa."

En tarkoita, että muille pitäisi tarjota vain asuja, joita itse voisi kuvitella käyttävänsä kennelissään. Kennelit ovat erilaisia niin tyyliltään kuin sisällöltään, joten yhteen kenneliin istuva ulkoasu siten välttämättä sovi toiseen alkuunkaan. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että ulkoasu voi olla omastakin mielestä hieno, vaikkei sellaista itse ehkä käyttäisikään. Vähän itsekunnioitus peliin hei!

Hullulla on hauskat huvit

Ehheh, huomasin (taas), että tässä venähti reilu kuukausi virtuaalijuttuja suorastaan vältellen. Karvaturrit.netissä olen kyllä pyörinyt entiseen tapaan, mutta olen yrittänyt viimeiseen asti kiertää kaukaa kaikki virtuaalikoiriin liittyvät sivustot. Virtuaalijutut eivät vaan ole jaksaneet tai ehtineet kiinnostaa yhtään. Huomaan monen muunkin harrastajan pohtivan Turrilassa virtuaaliharrastuksen järkevyyttä...

Ihan totta, onko tässä harrastuksessa loppupelissä mitään järkeä? Huolenpitomme kohdistuu täysin mielikuvituksen tuotteina syntyneisiin koiriin, joiden ulkomuodon lainailemme joltakin tutulta tai tuntemattomalta IRL-koiralta. Käytännössä nämä ihanat bittikoiraystävämme ovat pelkkiä pikseleitä ja muutama hassu rivi tekstiä, tosin ei sitäkään kaikkien kohdalla.

Virtuaalikoiraharrastus tuntuu olevan nykypäivänä yhtä kilpajuoksua: Ensin taistellaan siitä kuka saa ne kaikkein hienoimmat kuvat koiralleen. Sitten tapellaan liki verenmaku suussa paikoista virtuaalikilpailuissa, monissa lajeissa tänä päivänä vain ne aktiivisimmat ja nopeimmat harrastajat pääsevät mukaan kisoihin. Eikä kilpaileminen lopu vielä tähänkään, sillä pitäähän sen oman iki-ihanan virtuaalikoiran olla joukon kaunein, nopein, rodunomaisin, menestynein ja jokaisella mahdollisella tavalla PARAS!
Ei voisi tällä hetkellä paljon vähempää kiinnostaa tämä jatkuva kilpajuoksu. Moni, minä mukaan lukien, kertoo kisaavansa täysin fiilispohjalta, mutta tiedä sitten kuinka moni oikeasti toteuttaa väitettään. Omalla kohdallani tuntuu ainakin olevan sula mahdottomuus mahtua tokokokeeseen mukaan, jos en kyttää lajin kisakalenteria lukemattomia kertoja päivässä... Eikä tällainen mielestäni mahdu enää fiilispohjaisen kilpailemisen määritelmään, lähinnä se on verenpainetta nostattavaa pakkopullaa.

Totuus lienee myös se, että virtuaalikoirailu on oikeasti varsin aikaa vievää touhua. Jokainen virtuaaliharrastaja lienee joskus kuullut urputusta siitä, että istuu päivät pitkät koneen ääressä. Usein ajatus nopeasta koirien kisakalentereiden päivittämisestä osoittautuukin ainakin omalla kohdallani parituntiseksi maratoniksi, jonka aikana pitää päivitellä kaikki mahdolliset virtuaalisivustot ja ilmoittaa vielä koiria pariin uuteen kisaan. Puhumattakaan sitten siitä kalentereiden kyttäämisestä, jotta mahtuisi edes joskus kilpailuihin mukaan.
Kaiken kukkuraksi jatkuvaa koneen ääressä istumista ei pidetä nykymaailmassa kovin terveellisenä elämäntapana. "Hanki elämä!", tätä lausahdusta olen kuullut paljon varsinkin sisarusteni suusta. Mihin kaikkeen muuhun sitä virtuaalikoirailuun kuluvaa aikaa voisikaan käyttää? Lueskelin Turrilassa viime syksynä kuinka joku kaipaili toista harrastusta tämän rinnalle. Omallakin kohdalla virtuaalikoirailu oli pitkään ainokainen harrastus, mitä nyt valokuvasin ja rakentelin kotisivuja myös, mutta nuo melkeinpä lasketaan kaikki samaksi harrastukseksi. Aloitin kuitenkin syksyllä toisen, myöskin varsin aikaa vievän, harrastuksen ja virtuaalijutut on kyllä jääneet väkisin sen varjoon. Olenkohan nyt sitten hankkinut elämän? Vai siirtänyt sen vain (ainakin osittain) virtuaalimaailmasta oikeaan maailmaan?

Sitä tuntee myös itsensä aina välillä liian vanhaksi tällaisiin mielikuvitusleikkeihin. Tiedän, että Karvaturrilassa pyörii useampiakin minua vanhempia käyttäjiä, toiset ovat pyörivät foorumilla omaa uteliaisuuttaan, toiset hoitavat vastuutehtäviään ja jotkut heittäytyvät edelleen virtuaalikenneleiden vietäväksi. Lukeudun itse viimeisten joukkoon, mutta eikö vielä tämän vuoden aikana 20 vuoden ikään ehtivä ole jo aika vanha leikkimään mielikuvitusleikkejä? Lähes suoraan lasten kotileikkeihin vertautuva mielikuvitusleikkihän tämä on, mitä me nyt vaan satumme rakentelemaan leikeillemme virtuaalisen ympäristön internetiin.

Vaan mikä on se koukku, joka pitää aina vaan kiinni tässä harrastuksessa? Tälläkin hetkellä virtuaalikoirailu tuntuu pakkopullalta, jota täytyy suorittaa suoni ohimolla tykyttäen. Jokin ei kuitenkaan yhtä aikaa anna minun kuopata Meripelastajaa ja ampua virtuaalikoiriani kauas bittiavaruuteen.

Suurin syy täällä viipymiseen minun kohdallani on oman koiran puute. Käyn viikoittain ulkoiluttamassa yhtä tuttua koiraa ja olen sen ansiosta päässyt myös tutustumaan pikkupentujen elämään, mutta virtuaalikoiraharrastus on minulle kuitenkin likimain ainut linkki, jonka avulla pääsen tekemisiin suosikkirotujeni kanssa. Väittäisin, että jos minulle jollain käsittämättömällä ihmeenkaupalla suotaisiin se oma landseer, nämä touhut saattaisivat loppua suhteellisen lyhyeen.
Toinen syy piireissä pyörimiseen ovat toiset samanhenkiset nuoret. Koirattomana en kovin paljon kierrä erilaissa koiratapahtumissa, lähinnä noissa vuoden suurimmissa näyttelyissä ja satunnaisesti muissa kilpailuissa. Karvaturrit on sen sijaan aivan loistava väylä tutustua muihin nuoriin koirien ystäviin ympäri maatamme. Saman harrastuksen vuoksi kukaan ei myöskään tule nauramaan ja sanomaan, että onpas sulla tyhmä harrastus - jotain virtuaalisia koiria!
Kahden edellä mainitun ohella rakastan vielä kirjoittamista, joten mikä sopisikaan paremmin kuin erilaiset tarinat ja kuvaukset iki-ihanista koirista. Ei myöskään sovi unohtaa sitä totuutta, että vaikka kilpaileminen tuntuukin pakkopullalta, niin oman koiran yllättävä menestyminen jossakin lajissa saa kyllä iloiselle mielelle.

Itse matkaan tässä suuressa laivassa välillä tukevasti jalat kannella ja toisinaan kaikin käsivoimin kaiteen väärällä puolella roikkuen. Mikä saa sinut jäämään ja kenties palaamaankin kerta toisensa jälkeen virtuaalikoirien pariin?

Metsä vastaa kuin sinne huudetaan

...tai sitten jättää vastaamatta. Karvaturrit.netin Mainostuksissa jokainen pääsee halutessaan esittelemään virtuaalikenneliään muille. En tiedä mitä te muut ajattelette, mutta ainakin itse mainostopikin postatessani odotan myös palautetta sivustostani. Kennelini ovat sitten ilmeisesti niin henkeäsalpaavia (hyvässä tai pahassa), että yleensä sitä kommenttia irtoaa hädin tuskin yhdeltä tai kahdelta käyttäjältä. Ei vaines, palautteen puute tuntuu häiritsevän myös muita sivustojaan esitteleviä.

Mainostuksiin postataan yleensä kertoakseen uuden kennelin synnystä tai vanhan sivustolla tapahtuneista muutoksista. Mainosketjun aloittanut haluaa saattaa hankkeensa mahdollisimman monen muun tietoisuuteen, joten hänen voidaankin ilman muuta olettaa myös haluavan kommenttia ja kehitysideoita sivustostaan. Siispä jokainen voisi pienellä vaivannäöllä suoda hänelle sen ilon.
Kiitos Marizan, Kirsin, Hobun, remin ja Millan kommenttien, tiedän ainakin heidän lukeneen joskus blogiani. Vaan mahtaako täällä vierailla muitakin virtuaalikoirailijoita? Ainakin merkintöjeni lopussa esiintyvien Kiinnostavuus-kyselyjen perusteella blogiin on joku muukin eksynyt, vaan ilman kommentteja en tiedä heidän olemassaolostaan. Mainostopikin aloittajakaan ei ilman palautteenantajia voi päätellä oikein mistään onko kukaan ylipäätään vieraillut hänen sivuillaan, saatika tutustunut niihin paremmin.
Olen itse asiassa suorastaan yllättynyt kuinka tänne blogiin on saatu kommentteja, vaikka Mainostuksissa joutuu yleensä nostelemaan topikkiaan kauan aikaa saadakseen edes viisi kommenttia täyteen. Kiitokset jo mainitsemilleni henkilöille, jotka ovat vaivautuneet kommentoimaan blogiani tai blogikirjoituksiani!

Haluaisiko joku valaista minua miksi se kommentoiminen tuntuu olevan useimmille niin vaikeaa? Pienen kommentin kirjoittaminen ei nimittäin paljoa tekijältään vaadi, sillä pelkällä yleissilmäyksellä osaa jo muodostaa mielipiteensä jonkun sivuista. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei kukaan tee mitään pelkillä muutaman sanan "IhQraksupoksu kennel" -kommenteilla.
Hyvä kommentti sisältää sekä risuja että ruusuja saajalleen, sillä harvemmin mikään sivusto on täysi nolla tai yltää täydellisyyteen. Muutama lause ulkoasusta ja vaikkapa tekstien asetteluista ja muotoiluista riittää jo suhteellisen monipuoliseen kommenttiin. Useimmat sivustojensa esittelijät ottavat myös kehitysideoita avoimin mielin vastaan, sillä jotkin virheet tai ongelmat saattavat jäädä itseltä huomaamatta. Jos tähän päälle jaksaa vielä hieman tutustua kennelin tekstien sisältöön, niin hyvä tulee.

Vaikka olemmekin virtuaalimaailmassa, jossa emme tapaa ihmisiä kasvotusten, elämme kuitenkin kokoajan vuorovaikutuksessa muiden harrastajien kanssa. Niin omat teot kuin tekemättä jättämisetkin sekä hyvässä että pahassa heijastuvat ennen pitkää takaisin.
Omaa mainostopikkia on turha nostella kommenttien toivossa, jos ei viitsi itse antaa palautetta myös muille. Myös tässä asiassa kannattaa itsekkyydestä ja oman napansa tuijottamisesta luopua, sillä hyvistä teoista oikeasti palkitaan. Joku, jonka virtuaalikenneliä vaivaudut kommentoimaan, saattaa palkita sinut vastakommentilla omasta kennelistäsi.
Vastaavasti jos joku kommentoi virtuaalikenneliäsi, kommentoithan itsekin hänen kenneliään sopivan hetken tullen?

Haastan jokaisen kommentoimaan muiden virtuaalikenneleitä. Antaa hyvän kiertää!

Kahden kauppa, kahden sitoumus

Pommitan teitä nyt ahkerasti blogimerkinnöillä, mutta toivottavasti jaksatte siitä huolimatta lukea ja vaikka kommentoidakin niitä. Sanottavaa riittää niin monen aiheen edestä, etten malttaisi pitää sormiani poissa näppäimistöltä. :D
Tällä kertaa otin aiheekseni virtuaalikasvattajien asettamat myyntiehdot ja kasvattajan oikeudet. Monilla virtuaalikenneleillä on pennunomistajilleen erilaisia kriteerejä ja ehtoja, joita halutaan noudatettavan enemmän tai vähemmän tarkasti. Monet myyntiehdoista ovat helposti ymmärrettäviä ja suvaittavia, tavallaan jo ostovaiheessa uuden omistajaa ja kasvattajaa sitovia velvollisuuksia. Olen kuitenkin joidenkin kohdalla pohtinut sitä kuinka paljon kasvattaja voi määritellä poismyydyn kasvattinsa elämää ja tämän omistajan päätöksiä.

Selkeyden vuoksi päätin käsitellä ja kommentoida erilaisia myyntiehtoja yksitellen. Olen järjestänyt ehdot sijoittamalla mielestäni tärkeimmät alkuun ja vähemmän tärkeät tai jopa liioitellut loppupäähän.

1. Pysyvä ja rakastava koti
Itse koen pysyvän kodin ehdottomasti kaikkein tärkeimpänä myyntiehtona. Se on mielestäni jokaisen kasvattajan oikeus ja toisaalta jokaisen koiranomistajan vähimmäisvelvollisuus. Kukapa ei haluaisi kasvatilleen elinikäistä kotia kun ainakin omien rotujeni kohdalla kasvattien jälleenmyynti tuntuu usein varsin tuskalliselta yritykseltä.
Moni yhdistää pysyvän kodin yhteyteen myös toiveen rakastavasta ja huolehtivasta kodista. IRL-koiran kohdalla huolehtiva olisi suhteellisen helppo määritellä, mutta virtuaalikoiran kyseessä ollessa määritelmä lienee jokaisen itse pääteltävissä. Itse olen ajatellut kyseisen ilmaisun tarkoittavan noin yleiskatsaukseltaan myyntiehtoja toteuttavaa kotia, mutta tiedä sitten mitä joku toinen ajaa tuolla takaa.
Suuresta merkityksestään huolimatta tämä ehto näyttää valitettavasti kuuluvan niihin vaikeimmin valvottaviin ehtoihin. Varsin huomattavalla osalla ostajista on nimittäin tapana ostotarjousta tehdessään vähän kaunistella ja maalailla tulevaisuutta kultaisemmaksi kuin mitä todellisuus tulee olemaan. Jyvien erottaminen akanoista on liki mahdoton tehtävä, sillä vaikka tyyppi olisi pyörittänyt muiden rotujen edustajia kauan ja hartaasti, innostus juuri kyseistä koiraa kohtaan voi kadota alta aika yksikön. Virtuaalikoiran kauppaaminen on ikävä kyllä aina vähän sattuman kauppaa, ellei onnistu myymään kasvattiaan pitkänlinjan rodunharrastajalle.

2. Kuulumiset
Kuulumiset ovat aina kuuluneet myyntiehtojeni kärkikastiin, sillä niiden avulla tiedän kasvatinomistajan olevan edelleen kuvioissa mukana ja kasvattini hengissä. Ahkera kuulumisten kertominen korvaa mielestäni suhteellisen hyvin vähemmälle jääneen kilpailuttamisen, itse kun en edes vaadi kilpailemista kaikilta kasvateiltani. Erityisesti mieltä ovat lämmittäneet ne kasvatinomistajat, jotka ovat jaksaneet päivitellä koiransa kuulumisia vaikkapa blogiin tai päiväkirjaan kaikkien nähtäväksi.
Kuulumisten kertomista en koe kuitenkaan pelkästään kasvatinomistajan velvollisuudeksi, vaan aktiivisuutta vaaditaan mielestäni myös kasvattajan itsensä puolelta. Jos kasvatinomistajista ei kuulu mitään useampaan kuukauteen, tapaan ainakin itse kyselemään kuulumisia sähköpostilla. Kasvattajat, minä mukaan luettuna, voisivat myös tiedottaa nykyistä aktiivisemmin kennelinsä asioista kasvatinomistajilleen. Uskoakseni moni kasvatinomistaja merkitsisi mielellään koiriensa kisakalenteriin näiden vanhempien tuoreimpia meriittirivejä yms.
Itse voin kyllä kiittää useimpia kasvatinomistajia, sillä monet heistä ovat kertoneet kiitettävän aktiivisesti ja auliisti koiriensa tuoreimpia kuulumisia!

3. Tietojen merkitseminen koiran sivuille
Useimpien virtuaalikenneleiden myyntiehdoissa määritellään ne muutamat tiedot, jotka näiden kasvattien sivuilta tulee löytyä. Yleisimpiä vaadittuja perustietoja ovat koiran virallinen nimi, rotu, sukupuoli, syntymäaika, kasvattaja ja vähintään vanhempien nimet. Näiden perustietojen muokkaaminen kielletään yleensä ihan ymmärrettävästä syystä.
Monet tarkentavat vielä kuinka esimerkiksi kasvattajan nimi tai vanhempien nimet tulee esittää. Olen itsekin määritellyt aika tarkasti kuinka kasvattieni sivuilta tulisi kasvattajamerkintä löytyä. Aivan toinen juttu onkin sitten se kuinka tarkasti olen syynännyt merkinnän oikeellisuutta kasvattieni sivuilta... Eipä tuota ole juuri tullut tarkastettua.
Jotkut tuppaavat edellä mainittujen ohella vaatimaan myös kokonaisen sukutaulun, kilpailukalenterit ja kuvat kasvattiensa sivuille. Yhtä aikaa voimme miettiä sitä kuinka paljon kasvattajalla on oikeus saada tahtojaan läpi kasvattiensa sivujen kohdalla. Mielestäni perustietojen vaatiminen on ihan ok, koska ne löytyvät yleensä muutenkin koirien sivuilta. Kuvien ja sukutaulun kohdalla asia on sen sijaan vähän niin ja näin, sillä jokaisella on kuitenkin oma tapansa rakentaa koiriensa sivut.

4. Jälleenmyyntikielto & takaisinotto-oikeus
Moni kasvattaja vaatii ilmoittamaan itselleen kasvattiensa myyntiaikaista ensimmäisenä. Kuulun itsekin näihin harrastajiin, jotka haluavat tietää kasvattiensa kulloisenkin omistajan ja mielellään vielä päättää mahdollisista uusista kodeista. Olen myös monien muiden tapaan asettanut kasvattienomistajilleni jälleenmyyntikiellon eli he eivät saa kaupata kasvattiani eteenpäin ainakaan ilman lupaani, harvemmin myöskään sitä lupaa annan.
Useimmat pyrkivät valvomaan myyntiehtojensa noudattamista ns. "kasvattajan takaisinotto-oikeudella", jonka mukaan kasvattaja saa ottaa kasvattinsa takaisin, mikäli kokee sen joutuneen vääränlaiseen kotiin. Itse en ole myyntiehdoissani kyseistä kohtaa maininnut, mutta koen olevani valmis tekemään tämän tarvittaessa. En tiedä kuinka paljon ihmiset ovat kasvattejaan väkisin takaisin ottaneet, omalla kohdallani ei ole ainakaan ollut tarvetta.
Olen muutamaan otteeseen kuullut kritiikkiä näitä molempia kieltoja koskien. Perusteluja en suuremmin muista, mutta joku taisi aikanaan sanoa, että IRL-maailmassakaan harvemmin kasvattaja valvoo sen suuremmin kasvattiensa myyntiä. Tavallaan ymmärrän esitetyn kritiikin, mutta toisaalta virtuaalimaailma ja IRL-maailma eroavat kuitenkin hyvin monelta osin. Virtuaalikoiramaailmassa jokaisen on suhteellisen helppo ainakin tällä hetkellä seurata kasvattejaan, joten jälleenmyyntikiellon ja takaisinotto-oikeuden asettaminen ja valvominenkin on helppoa.

5. Koiran kilpailuttaminen
Kilpailuttaminen tuntuu olevan monilla virtuaalikasvattajilla tuolla myyntiehtojen alkupäässä, kaikkein tärkeimpien kohtien joukossa. Tämä tuntuu myös olevan useimmilla se kriteeri minkä perusteella kasvatit kaupataan ihmisille: mitä ahkerampi koti jokaisella kasvatilla on, sitä parempi. Valitettavasti kilpailuttamiseen liittyy monia tulkinnanvaraisia ja toisaalta myös ylilyötyjä ehtoja.
Tavanomaisin toteamus lienee: "En myy kasvattejani sohvakoiriksi." No, minäpä myyn, tosin sillä ehdolla, että koiran hengissä olo näytetään sitten vaikkapa aika-ajoittaisten kuulumisten tai päiväkirjan muodossa. Ymmärrän, että omat kasvatit halutaan kisakentille näyttämään muille kaappien paikat, mutta itse ainakin pyrin pitämään ostajaehdokasjoukkoni mahdollisimman suurena. Näin ollen olen valmis myymään myös esimerkiksi virtuaalitalleille ja -maatiloille, vaikkeivät niiden omistajat olisikaan halukkaita koiriensa kanssa kilpailuja kiertämään.
Mitä äsken kiertelin virtuaalikenneleiden sivuilla, niin aika harva vaatii nykyään ahkeraa kilpailutusta, mutta toisaalta ei myöskään määrittele sitä sopivaa kisautusmäärää. Sen sijaan yhä useampi kasvattaja tuntuu määrittelevän lajit, joissa haluaa kasvattiensa vähintään kisaavan. En oikein ymmärrä tämän ideaa, haluavatko kasvattajat tosiaan istuttaa kaikki kasvattinsa samaan muottiin? Monille roduille löytyy rodunomaisia kokeita, mutta eivät esimerkiksi kaikki landseeritkaan ui tai pelasta vedestä. Kyllä minä ainakin haluan kasvattieni olevan yksilöitä ja kisaavan niille sopivissa lajeissa eikä niin, että kaikki kiertävät samoja harrastuksia. En myöskään näe kasvattajalla minkäänlaisia oikeuksia määritellä sitä, missä kilpailuissa jo hänen jo poismyyty kasvattinsa saa kilpailla - sijoituskoirat ovat toki asia erikseen.
Toinen tällä hetkellä huudossa olevia ilmiö on käyttölajien merkityksen korostaminen ja osa kasvattajista ei sanojensa mukaan myy koiria pelkäksi näyttelykoiraksi tai edes näyttelypainotteisiksi. Käyttölajit ovat toki tärkeitä, mutta ehkä pitäisi tässäkin asiassa mennä mieluummin sitä kultaista keskitietä eikä unohtaa näyttelyiden merkitystä. Löytyy rotuja, jotka eivät oikeassa elämässä edes sovi kovin moniin käyttölajeihin, joten en ymmärrä miksi tällaisia koiria ei voisi myydä näyttelypainotteisiksi tai pelkiksi showkehienkin tähdiksi. Sitä paitsi näyttelyt tuntuvat nykypäivänä olevan ainakin omien rotujeni parissa ainut laji, joihin mahtuu mukaan käymättä armotonta nopeuskilpailua.

6. Vain tietynlaisiin kenneleihin
Aiemmin muodissa oli ilmaus "ei Expagella oleviin tai valmiin ulkoasun omaaviin kenneleihin". Nyt kiertelin vajaat parikymmentä kenneliä enkä törmännyt yhteenkään tällaiseen myyntiehtoon, mikä on mielestäni varsin hyvä juttu. Tietynlaisia kenneleitä ei nimittäin pidä iskeä yhteen ja samaan muottiin vaan esimerkiksi valmisulkoasua kantavista kenneleistä voi löytyä parempiakin kasvatinomistajia kuin hienoilla timanttiasuin kuorrutetuista kenneleistä. Tosin nykypäivänä harvasta kennelistä löytyykään enää valmisulkoasuja, ainakaan Freewebsin yms. asuja.
Sen sijaan useampikin kieltäytyy nykyään myymästä keskeneräisiin kenneleihin, minkä ymmärrän oikein hyvin. Itsekään en mielelläni myy vasta valmistumassa olevaan kenneliin, sillä sen valmistumisesta ja toisaalta elinkaaren pituudesta ei ole mitään takeita (katso merkintä Tähdenlentoja tähyilemässä). Tässäkään tapauksessa ei toki pitäisi sulloa kaikki valmisteilla olevia kenneleitä samaan maitopurkkiin, mutta minkäs teet...

7. Jalostussuunnitelmat
Tässäpä sitten se myyntiehtojen osio, jota katson itse aika pahasti kieroon. Kasvattaja voi pyytää ilmoittamaan pentuesuunnitelmista, mikä toisaalta kuuluu tavallaan jo kuulumisten kertomiseen. Halutessaan jokainen voi kommentoida ihan minkä tahansa koiran jalostuskäyttöä, mutta virtuaalikasvattajilla on mitä kummallisimpia sääntöjä ja määräyksiä koskien kasvattiensa jalostuskäyttöä. Joku vaatii kasvatinomistajaa neuvottelemaan aiheesta kanssaan ennen pentueen teettämistä ja jotkut jopa jakelevat ns. "jalostusoikeuksia".
Kasvattaja on toki kasvattaja, mutta miksi hän saisi määräillä poismyytyjen kasvattiensa jalostuskäyttöä? Eihän kukaan muukaan voi määrätä kenen koirat saavat saada pentuja ja kenen eivät. Kasvattajan tulisi itse pentuetta teettäessään järjestää asiat niin, että hänen (tai kenenkään muunkaan) ei tarvitse puuttuu syntyvien pentujen jalostuskäyttöön. Tämä tapahtuu ihan puhtaasti harkitsemalla tarkkaan sopivaa yhdistelmää, pentujen lukumäärää ja tulevia koteja. Tulen taatusti karttamaan viimeiseen asti pentueita, joissa kasvattaja ryhtyy jakelemaan jalostusoikeuksia vain tietyille koirille.

Siinäpä teille aimo annos virtuaalisia myyntiehtoja sekä näkemyksiäni niiden tarpeellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Näin loppuun voisi vielä todeta, että tarkastelkaapa omia myyntiehtojanne ja niiden tärkeysjärjestystä. Mielestäni kunkin pitäisi kaupata koiriaan sellaisilla myyntiehdoilla, jotka pystyy itsekin toteuttamaan. Jos vaatii kasvatinomistajilta parikymmentä kilpailua kuukaudessa muutamasta tietystä lajista, on varmasti itsekin valmis noudattamaan omia ohjeitaan - eikös?

Tähdenlentoja tähyilemässä

Virtuaalikenneleiden perustamisella itsellään on selvästi oma viehätyksensä, sillä monet harrastajat tuppaavat työntämään lusikkansa uuteen soppaan edellisten vielä kiehuessa liedellä. Uutuuden kiillon sokaisemina he sitten unohtavat vanhempien hankkeidensa olemassaolon ja antavat niiden palaa pohjaan. Jäljet jäävät tietenkin muiden siivottavaksi.

Omaankin viisivuotiseen virtuaalihistoriaani mahtuu peräti kahdeksan kenneliä, mikä on aika paljon. Virtuaalikenneleitä on siis tullut ja mennyt minunkin virtuaalihistoriassani, mutta uskoakseni saavutukseni ei ole mitään niiden rinnalla, jotka pukkaavat uutta kenneliä parin kuukauden välein ja hautaavat samalla vanhan historiaan. Liekö näiden takana kykenemättömyys tehdä lopullisia päätöksiä vai mikä, mutta tulevien ja menevien virtuaalikennelien ilmiöt näkyvät toistuvan nimenomaan tiettyjen ihmisten kohdalla.

Joillakin ongelmana tuntuu olevan oman rodun puute. Kaikki eivät ilmeisesti onnistu koskaan löytämään sitä itselleen kaikkein mieluisinta ja sopivinta rotua vaan kokeilevat useampia erilaisia syöttejä, josko jonkin kohdalla nappaisi se THE rotu. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joille se oma rotu on päivänselvä tapaus.
Voisivatko omaa rotua etsivät välttää tämän rotujen välillä surffailun? Uskoakseni kyllä, ratkaisu löytyy yksityisten koirien tai sekakennelin ylläpidosta. Jokaiselle omistamalleen rodulle ei tarvitse perustaa omaa kenneliään, vaan uuden rodun astuessa kuvioihin sen voi liittää jatkoksi edelliseen laumaan. Jos rotu alkaa myöhemmin - tarkan harkinnan jälkeen - tuntua selkeästi omalta, sille voi sitten perustaa oman kennelin. Miksi turhaa pitää viittä kahden koiran kenneliä kun voi yhdistää kaikki kymmenen koiraa yhteen ja samaan kenneliin tai yksityisten sivuille?

Omalla kohdallani olen huomannut jonkinlaisen riittämättömyyden tunteen ja tekemisen puutteen yhdistelmän luovan innostusta perustaa uusia hankkeita: Oma virtuaalikennel tuntuu kovin pieneltä ja mitättömältä jonkin toisen vieressä. Kaverin virtuaalikennelin uusi ulkoasu näyttää paljon omaa hohdokkaammalta ja oma muistuttaa siihen verrattuna lähinnä takkutukkaista metsänpeikkoa. Tai sitten yksinkertaisesti sormet syyhyävät tekemistä, mutta kaikki kisakalenterit on jo päivitelty, mahdollisiin kisoihin osallistuttu ja kennelin tekstitkin syynätty moneen kertaan läpi. Lääkkeitä näihin ongelmiin on onneksi olemassa.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa liika oman kennelin vertaileminen muihin. Aina silloin tällöin voi pohtia, että kaipaisikohan omani jotain lisää, mutta älä anna muiden hienojen ulkoasujen vähentää omasi loistetta. Jos oman kennelinsä sivuilla viihtyy vähän turhankin tiuhaan, se alkaa helposti näyttää loppuun kulutetulta. Muistahan kuitenkin, että kennelissäsi vierailevat ihmiset eivät välttämättä vieraile sivuilla kerran päivässä - heidän silmissään kennelisi saattaa olla tähdistä kirkkain! Sitä paitsi mitäpä sen uuden kennelin perustaminen auttaa, sinun käsialaasihan se on ja jälki siten luultavasti samantyyppistä kuin nykyisen kennelisi.
Oma Meripelastajani on syntynyt suurimmaksi osaksi tekemisen puutteessa. Olen nimittäin suunnannut ylimääräisen energiani vanhaan kenneliin sen sijaan, että olisin pukannut uutta pystyyn. Kielsin edellisessä kappaleessa liian vertailun, mutta mielestäni monet virtuaalikennelit kaipaavat nykyään sisällön täytettä koristelevien ulkoasujen sijaan. Niinpä tekemisen puutteessa kannattaa selailla muiden virtuaalikenneleiden sivuja ja pohtia mitä oman kennelin sisällöstä mahdollisesti puuttuu. Itse olen todennut virtuaalitallien toimivan usein vielä kenneleitäkin parempana inspiraationlähteenä. Suuntaa ne voimavarasi vanhoihin kenneleihin äläkä pukkaa kevyitä sivuprojekteja tylsyyden vaivatessa. Yksi lääke tekemisen puutteeseen seisoo muuten nenäsi edessä: laita pystyyn blogi, jonne voit kirjoitella aina kun et muutakaan keksi!

Uutta virtuaalikenneliä pystyyn pukatessa kannattaa myös miettiä muita kanssaharrastajia. Olisiko sinusta kovin mukavaa kaupata jollekulle ahkeraksi kuvittelemallesi tyypille kasvattiasi ja saada se sitten parin kuukauden kuluttua takaisin, koska ostajan innostus ei sittenkään riitä? Nämä tähdenlentoja tehtailevat virtuaalikoirailijat ovat muodostuneet ainakin oman kasvatustyöni suurimmaksi ongelmaksi. Olen useammin kuin kerran saanut uudelleen kaupata jo kerran myytyjä kasvatteja kun ensimmäinen omistaja seisottaa koiraa sivuillaan pari kuukautta toimettomana ja palauttaa sitten innostuksen puutteen vuoksi.
Muutenkin kanssakasvattajien kannalta on ihan kiva, jos harkitset vähän pidempään kennelin perustamista. Meripelastajan kolmevuotisen historian aikana on nähty ainakin kolme muutakin landseerkasvattajaa, mutta jokainen näistä lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Täytyyhän toki olla iloinen, että ainakin joku on joskus kiinnostunut omasta rodusta, mutta kaipaisimme ennemminkin niitä pitkänlinjan kasvattajia kuin muutaman kuukauden tähdenlentoja.

Näin loppupuolelle koottuna vielä muutama ohje uuden virtuaalikennelin perustamista harkitsevalle:

• Mieti ensimmäisenä miksi kennelin perustaminen kiinnostaa, johtuuko se jostain koirarodusta vai esimerkiksi tekemisen puutteesta.
• Pelkästä tekemisen puutteesta johtuva innostus kannattaa suunnata vanhaan kenneliin tai esimerkiksi blogikirjoitteluun.
  
• Harkitse tarkkaan oletko oikeasti kiinnostunut kasvatusrodusta vai onko kyse vain uuden rotututtavuuden alkuhuumasta.
• Uhraa aikaa kennelin kasvattajanimen pohdintaan, sillä jo sen mielekkyys itsessään voi lisätä kiinnostustasi kenneliä kohtaan.
• Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eli tee hyvät suunnitelmat ennen kuin alat rakentaa uutta kenneliä.
• Ennen kaikkea: käytä virtuaalikenneliisi aikaa ja vaivaa!
  

Virtuaalikenneliä perustaessa kannattaa suunnitteluun käyttää suurempikin tovi, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koiria ei kannata alkaa haalia puolivalmiiseen kenneliin vaan sivut on hyvä valmistella ensin kaikessa rauhassa loppuun saakka. Monet kasvattajatsanovat, etteivät mielellään myy kasvattejaan keskeneräisiin kenneleihin. Olen tosin huomannut tämän tarkoittavan lähinnä uusien harrastajien keskeneräisiä kenneleitä, ei niinkään vanhojen tuttujen uusia hankkeita. Ehkäpä kynnys ajaa puskutraktorilla virtuaalikennelinsä yli kasvaa suuremmaksi kun tietää käyttäneensä aikaa ja vaivaa kennelin suunnitteluun.

Voihan viitseliäisyys!

Olen jo pidempään seurannut sivusta kummastelen enemmän tai vähemmän sitä kuinka virtuaalikennelit on nykyään tapana teettää muilla. Turrilan tori on vilkas kauppapaikka, josta voi saada melkein mitä tahansa tarpeelliseksi kokemaansa: ulkoasuja, luonteita, taulukkokoodeja, kuvia, piirroksia ja toisinaan jopa etusivun tekstejä. Mihin ovat kadonneet virtuaali-ihmisten oma viitseliäisyys ja mielikuvitus?

Ulkoasuja on pyydelty muilta koko virtuaalihistoriani ajan, mutta nykyään itse tehty ulkoasu virtuaalikennelillä tuntuu olevan katoava harvinaisuus. Virtuaalikoiraharrastajien joukosta löytyy muutama varsin taidokas ulkoasuntekijä, joilta sitten suuri yleisö kärttää ulkoasua - vaan miksi? Kennelistä tulisi takuulla paljon omaperäisempi, jos sen omistaja tekisi asun itse.
Perusteluita muiden tekemille ulkoasuille kuulee paljon. Yksi yleisimpiä, varsinkin aloittelijoiden suusta kuultuja syitä on oman taidon puute. Vaan maasta se pienikin ponnistaa ja harjoitus tekee mestarin. Aloitetaanhan talonkin rakentaminen tyhjältä tontilta. Myös ne nykypäivän "hienoimpia" asuja tekevät käyttäjät ovat joskus aloittaneet pohjalta. Miettikääpä mitä tulevia ulkoasumestareita virtuaalimaailma saattaa teissä menettää, jos ette viitsi harjoitella tuota jaloa taitoa? Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen ensimmäisestä virtuaalikennelistäni ja sen ulkoasusta saamani kommentti: "Tuo on muuten todella hieno kokonaisuus aloittelijalta!" Voi kuinka tuo lämmitti pienen, vieraalla maaperällä seikkailevan tytön sydäntä.
Toinen varsin usein kuulemani perustelu on se, että omat ulkoasut eivät ole yhtä hienoja tai vaikuttavia kuin muiden. Jospa mietittäisiin asiaa omaperäisyyden kannalta. Kumpaa virtuaalikenneliä arvostat loppupelissä enemmän, sitä jolla on sarjatuotantantoa edustava überhieno-blingbling-ulkoasu vai sitä, jonka omistaja on hikipisarat otsalla kiillellen nähnyt vaivaa asunsa kokoamiseen? Noiden halutuimpien ulkoasuntekijöiden asujen kanssa tuppaa mielestäni olemaan se ongelma, että niitä käyttävät virtuaalikennelit muistuttavat ensivaikutelmaltaan toinen toisiaan. Minun mielestäni virtuaalikennelin tulisi olla omistajansa näköinen.

Kaiken huippu on mielestäni sen timantinhohtoisen ulkoasun etsintä kun omat taidot eivät muka riitä sellaisen tekemiseen. Itse olen jo tovi sitten lopettanut tilausulkoasujen tekemisen. Syyksi olen kyselijöille sanonut yleensä ajanpuutteen, mutta taustalla on myös toinen syy: miksi näkisin vaivaa toisen ulkoasun kanssa kun takeita sen käyttöönotosta ei ole?
Turrilan toripaikalla törmää aina toisinaan ihmisiin, jotka hakevat sitä loistokkaista loistokkainta ulkoasua. Heille tarjotaan toinen toistaan hienompia asuja, mutta vastaukseksi saa aina "ihan okei, muttei hakemaani" tai "menee varastoon ja tulee silloin ja silloin käyttöön". Ihmettelenpä mitä lentekonehalleja virtuaalikoiraharrastajat ovat ulkoasujaan varten vuokranneet. Toivottavasti arkistointi pelaa, sillä useimmat varastoon menneet ulkoasut tuntuvat tulevan käyttöön vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Kuukauden tai parin päästä sama ihminen etsii kuitenkin jälleen uutta asua.

Toinen suuri huolenaiheeni ovat olleet luonteet. Voi miksi, miksi nämäkin alkavat horjua sinne uhanalaisen lajin puolelle? Kaikkein kunnioitettavimmat viitsivät itse kirjoittaa koiriensa luonteet, jotkut teettävät ne muidenkin kennelinsä osien tapaan muilla ja kaikkein laiskimmat eivät viitsi kirjoittaa edes sitä luonteiden ruinausviestiä vaan jättävät koiransa persoonattomiksi. Luonne on mielestäni niin keskeinen osa virtuaalieläintä, että luonteeton koira on pelkkä kisatykki ja jalostuksen välikappale. Miksipä niitä luonteita ei sitten koirille tehdä?
"Nokun itse tehdyistä luonteista tulee niin samanlaisia..." Ihmettelenpä mihin nuorten virtuaalikoirailijoiden mielikuvitus on kadonnut - varsinkin kun koko harrastuksemme perustuu nimenomaan sen käyttöön. Virtuaalikoiran luonteen kohdalla vain taivas on rajana! Kyllä varmaan virtuaalikoirista tulee toistensa kopioita, jos kaikista mammankultamussukoista tekee täydellisiä rotunsa edustajia. Vaan kun eivät oikeassakaan elämässä koirat ole samanlaisia. Luulisi IRL-koirien kanssa tekemisissä olevien tavanneen useampiakin yksilöitä ja pystyvän siltä pohjalta kirjoittamaan erilaisia luonteita. Kyllähän minäkin, koiraton ihminen, kykenen googlettamaan koirien kotisivuja, lueskelemaan niiden luonne-esittelyitä ja tekemään lukemani pohjalta virtuaalikoirilleni erilaisia luonteita.
Ajanpuutteeseenkin yritetään vedota, mutta eihän niitä kaikkia luonteita tarvitse kirjoittaa kerralla. Vai luuletteko, että esimerkiksi minä olen kirjoittanut kaikki Meripelastajan tekstit yhteen menoon?

Kaikkein omituisimpiin ruinaamisiin kuuluvat mielestäni taulukkokoodit. Kisakalentereiden ja perustietolaatikoiden koodit ovat yksinkertaisimmillaan niin helppoja, että ne kyllä tajuaa jos yrittää ymmärtää. Apua voi toki pyytää, mutta tarvitseeko nekin tosiaan teetättää alusta loppuun muilla? Älkää olko luovuttajatyyppejä heti ensimmäisen ongelman tullessa vastaan!
Etusivutekstejä tai kisautuksia omille koirille ei onneksi virtuaalikoirapiireissä (ainakaan vielä) kovin paljon pyydellä muilta. Toivon totisesti, että koirapuolella jatkossakin jokainen kilpailuttaa omat koiransa eikä teetä sitäkin muilla.

Voiko virtuaalikenneliä, jonka ulkoasu sekä koirien luonteet ja taulukot vähintäänkin ovat toisen käsialaa, kutsua omakseen? Mitä kennelistä jää jäljelle jos nämä muiden tekeleet poistetaan? Mahdollisesti muutama valkoinen sivu, jolla on pari riviä mustaa tekstiä ja koirien sivut pelkkien valokuvien kera, tosin eivätpä nuo valokuvatkaan välttämättä ole omia, mutta se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Ei taida jäljelle jäävä kokonaisuus enää mennä virtuaalikennelistä.
Pitäisiköhän kaiken tämän keskelle perustaa pieni virtuaalibisnes? Näen jo sieluni silmin suuren kirkkaanpunaisen otsikon: "Valmiit, juuri sinulle räätälöidyt virtuaalikennelit meiltä! Tule ja löydä omasi!" Virtuaalikenneltehdas säästäisi vaivaa niiltä virtuaalikoirailijoilta, jotka harrastavat tällä hetkellä kennelin osien keräilyä. Siinäpä vasta lupaava bisnesidea!

Alkusanat virtuaalikoiraväelle

Virkoja virtuaalikoirille on kannanotto virtuaalikoiramaailman kulloisiinkin virtauksiin. Sen tavoitteena on herättää keskustelua ja kannustaa muitakin virtuaaliharrastajia nostamaan äänensä kuuluviin. Virtuaalikoiramaailma on yhdessä rakennettu, joten pidetään sitä yhteistyöllä myös yllä!

Blogin tekstien takana on virtuaalikoiramaailmassa vuodesta 2005 pyörinyt 19-vuotias tyttö. Olen viisivuotisen "virtuaaliurani" aikana ylläpitänyt yhteensä kahdeksaa virtuaalikenneliä ja kolmea erilaista yhdistystä. Suurin osa tunnistanee minut landseer-rodun parista, sillä pitkäikäisin projektini on huhtikuussa 2010 kolme vuotta täyttävä Meripelastajan (landseerit, newfoundlandinkoirat ja leonberginkoirat). Meripelastajan ohella pyöritän tällä hetkellä myös Virtuaalista newfoundlandinkoira- ja landseeryhdistystä (VNLY) sekä Virtuaalista vesipelastusyhdistystä (VVPY).
Haluan painottaa, että blogissa esitetyt ajatukset ovat henkilökohtaisia eivätkä vastaa kollektiivista mielipidettä, vaikka voivat olla sen kanssa ainakin osittain yhteneviä. Saatan esimerkeissäni lainailla muiden esittämiä ajatuksia, mutta pyrin ilmoittamaan selkeästi koska idea ei ole omani. Yritän myös parhaani mukaan välttää yksittäisten ihmisten mollaamista, joten esittämiäni kommentteja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jos tunnet piston sydämessäsi, tiedät että aihe koskee myös sinua!

Tarkoitukseni on kirjoitella mahdollisimman monipuolisesti erilaisista virtuaalikoiriin liittyvistä asioista: uusimmista muotivillityksistä, meneillään olevista suurkilpailuista, tapahtuvista liittouudistuksista ja kaikesta mitä nyt vaan mieleen juolahtaa. Katsotaan nyt kuinka idea ottaa tuulta siipiensä alle. Yritän kannustaa myös muita harrastajia perustamaan aktiivisia virtuaaliblogeja ja käymään keskustelua eri aiheista - vähintään kommentoimaan minun tekstejäni! Toivon, että kirjoitukseni herättävät teissä mielipiteitä ja saavat aikaan keskustelua eri aiheista.