Pisara on meren alku

on 28. helmikuuta 2010
Jännää kuinka ihmiset osaavat tehdä kasvatusrodun valinnastakin niin kovin vaikeaa. Mahdan olla oikea onnenpekka kun tiedän tarkalleen mitkä rodut minua kiinnostavat! Toiset kun tuntuvat punnitsevan mitä kummallisimpia asioita rotuja valitessaan. Vaikuttaa vähän huolestuttavalta kun riittävä kysyntä näkyy nousevan yhden jos toisenkin tärkeimmäksi kriteeriksi rotua valitessa.

Kysynnältään ja kannaltaan suuremman rodun kasvattaminen voi olla hauskempaa ja helpompaa, kun pentuja ei tarvitse kaupata kovinkaan pitkään ja jalostukseen löytyy riittävästi materiaalia. Kasvatusrodun valinnan ensimmäinen, ja ehkä myös ainoa, kriteeri pitäisi kuitenkin olla oma kiinnostus, ei suinkaan muiden kiinnostus. Kuten jo Tähdenlentoja tähyilemässä -tekstissä kirjoitin, mieleinen kasvatusrotu on usein parhaita keinoja säilyttää mielenkiinto kennelin ylläpitoa kohtaan.

Kasvattajalta vaaditaan toki kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea työtä harvinaisempaa rotua olevien pentujen kauppaamiseksi. On tässä tullut itsekin tuskailtua milloin mistäkin syystä: kasvatit eivät käy kaupaksi, kiertävät kodista toiseen tai seisovat toimettomana nurkassa... Ongelmat eivät kuitenkaan estä kasvatustyötä, jos kiinnostusta rotua kohtaan oikeasti löytyy.
Harvinaisempien rotujen herättäminen nousee aina välillä puheenaiheeksi. Jos uudet harrastajat päätyvät aina suosituimpiin rotuihin niiden "helppouden" vuoksi, harvinaisempien kantojen nostaminen tulee olemaan mahdoton tehtävä. Jo yksi ainut ihminen pystyy kuitenkin ihmeisiin kun haluaa oikeasti tehdä hyvää jonkin rodun eteen.

Olen itse Meripelastajan kanssa elävä esimerkki siitä kuinka harvinainen rotu nostetaan harrastajien tietoisuuteen. Veikkaanpa, että iso osa turrilaisista väläyttäisi landseerin ensimmäisenä, jos heiltä kysyttäisiin mitä Lansu_ tuo mieleen. Ahkera landseereista puhuminen ja Meripelastajan esittely ovat saaneet virtuaalisen landseerkannan nousemaan parista hassusta koirasta jo reiluun pariinkymmeneen yksilöön. Paljon on vielä tekemistä esimerkiksi pysyvien virtuaalikasvattajien mukaan saamiseksi, mutta mitäpä sitä en tekisi tämän hienon rodun puolesta?
Landseerin kaltaisia pieniä rotuja on tällä hetkellä hyvin paljon virtuaalimaailmassa. Uskoakseni useammallekin niistä löytyisi ainakin se yksi kiinnostunut (tuleva) harrastaja, joka voisi omalla tekemisellään nostaa rodun suuremman yleisön tietouteen. Tätä ei kuitenkaan tule tapahtumaan tapahdu, jos kaikki uudet harrastajat kääntyvät tai heidät kannustetaan heti suurempilukuisten rotujen pariin.

Tarkoitukseni ei ole käännyttää esimerkiksi saksanpaimenkoira- tai samojedinkoiraihmisiä harvinaisempien rotujen pariin vaan kannustaa niitä harrastajia, joilta löytyy oikeasti kiinnostusta näihin rotuihin. Rohkea rokan syö eikä mene sieltä missä aita on matalin. ;)

4 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Silloin, kun valitsin espanjanvesikoiran, en katsonut kuinka paljon muilla perroja on enkä edes vilkaissut mihinkään muuhun rotuun. Päätös johtui omasta mieltymyksestä rotuun, niin miksi valitsisin saksanpaimenkoiran roduksi, vaikken oikeastaan edes pitänyt niistä? (:

Peppi kirjoitti...

Tämä teksti liittyi paljon mun virtuaalikoirailuun. Itse valitsin schapendoesin kasvatusrodukseni ja vasta sen jälkeen huomasin kuinka vähän näitä on. Turrilassakin huomaa, että isompi kantaiset rodut vetävät uusia puoleensa, eikä kukaan tunnu olevan kiinnostunut vähempi kantaisista roduista. Tulee vähän semmoinen olo että "miksi teettää pennut, kun kukaan ei ole kiinnostunut" tai "mitä järkeä tän rodunmkasvattamisessa on?". No, schapet on aina ollut lähellä sydäntä, joten mielellään mä vielä näitä koitan kasvattaa. Kiinnostuisivatkohan turrit, jos ensimmäisen pentueen vanhemmat olisi kisattu kunnolla niin näytössä kuin käytössä? Saa nähdä, mutta ainakin minä tähtään siihen, että penteen toinen vanhemmista on super hyper hyvin kisattu ja toinen on evm. Schapendoesuroksia on nimittäin vain yksi virtuaalimaailmassa ja muutenkn jalostusmatsku on niin pieni, että on paempi käyttää evm urosta. Toivottavasti kukaan harvinaisemman rodun kasvattaja ei lyö hanskoja tiskiin vaan jaksaa yrittää pentujenkin kaupittelua!

Spyro kirjoitti...

Mutta sitten taas tuntuukin hyvältä, kun huomaa, että juuri se oma rotu on saanutkin vähän enemmän kannatusta virtuaalimaailmassa. Tässä pari vuotta takaperin, vuoden 2008 virtuaalisessa suomenvoittajassa oli karkeakarvaisia saksanseisojia tasan kaksi kappaletta, molemmat koirat olivat omiani. Nyt kun katsoo tämän vuoden näyttelyitä, määrä on noussut ihan mukavasti. Kk. saksanseisojia on jo parhaillaan ollut sen kuusi kappaletta. Kuulostaahan se vähältä, mutta ainakin minä tunnen itseni hyvin hyödylliseksi, kun näistä kuudesta puolet on omia kasvatteja (+ sitten edelleen ne kaksi koiraani jotka kehissä kuikuilivat jo vuonna 2008).

Myös pointterit ovat hyvä esimerkki mukavasti kasvaneesta kannasta, jos otetaan esimerkiksi juuri samainen vuoden 2008 Suomen virtuaalivoittajanäytely, oli pointtereita muistaakseni kaksi. Ja kuinka ollakaan niitä on nyt nähdäkseni ollut parhaillaan seitsemän kappaletta, kaksi omia koiria (joista yksi on kasvattini) ja peräti neljä omaa kasvattia. Kyllä se lämmittää sydäntä.

Ja aloittaessani esimerkiksi juuri näitä kk. saksanseisojia ei ollut virtuaalimaailmassa lainkaan, mutta niin se vain nähdään, että kyllä tämä määrä tästä pikkuhiljaa kasvaa. Muutenkin on ollut mukavaa nähdä, että virtuaalisia kanakoiraharrastajia tulee jatkuvasti lisää ja kiinnostus kanakoirarotuihin kasvaa.

Eli siitä vaan yrittämään ja ahkerasti mainostamaan omaa rotuaan ja pentuja kaupittelemaan, ei tämä ihan toivotonta ole! :D

Nora kirjoitti...

^ Itseasiassa espanjanvesikoiria on virtuaalimaailmassa omien laskujeni mukaan vähän yli 15, ja itseasiassa ei kyllä kestänyt kauaa kun kaikki 4 pentua oli Pyörättömästä varattu, joten musta tuntuu että kunnolliset välit eri pentueiden välillä voi auttaa aika paljon! (:

Lähetä kommentti