Metsä vastaa kuin sinne huudetaan

...tai sitten jättää vastaamatta. Karvaturrit.netin Mainostuksissa jokainen pääsee halutessaan esittelemään virtuaalikenneliään muille. En tiedä mitä te muut ajattelette, mutta ainakin itse mainostopikin postatessani odotan myös palautetta sivustostani. Kennelini ovat sitten ilmeisesti niin henkeäsalpaavia (hyvässä tai pahassa), että yleensä sitä kommenttia irtoaa hädin tuskin yhdeltä tai kahdelta käyttäjältä. Ei vaines, palautteen puute tuntuu häiritsevän myös muita sivustojaan esitteleviä.

Mainostuksiin postataan yleensä kertoakseen uuden kennelin synnystä tai vanhan sivustolla tapahtuneista muutoksista. Mainosketjun aloittanut haluaa saattaa hankkeensa mahdollisimman monen muun tietoisuuteen, joten hänen voidaankin ilman muuta olettaa myös haluavan kommenttia ja kehitysideoita sivustostaan. Siispä jokainen voisi pienellä vaivannäöllä suoda hänelle sen ilon.
Kiitos Marizan, Kirsin, Hobun, remin ja Millan kommenttien, tiedän ainakin heidän lukeneen joskus blogiani. Vaan mahtaako täällä vierailla muitakin virtuaalikoirailijoita? Ainakin merkintöjeni lopussa esiintyvien Kiinnostavuus-kyselyjen perusteella blogiin on joku muukin eksynyt, vaan ilman kommentteja en tiedä heidän olemassaolostaan. Mainostopikin aloittajakaan ei ilman palautteenantajia voi päätellä oikein mistään onko kukaan ylipäätään vieraillut hänen sivuillaan, saatika tutustunut niihin paremmin.
Olen itse asiassa suorastaan yllättynyt kuinka tänne blogiin on saatu kommentteja, vaikka Mainostuksissa joutuu yleensä nostelemaan topikkiaan kauan aikaa saadakseen edes viisi kommenttia täyteen. Kiitokset jo mainitsemilleni henkilöille, jotka ovat vaivautuneet kommentoimaan blogiani tai blogikirjoituksiani!

Haluaisiko joku valaista minua miksi se kommentoiminen tuntuu olevan useimmille niin vaikeaa? Pienen kommentin kirjoittaminen ei nimittäin paljoa tekijältään vaadi, sillä pelkällä yleissilmäyksellä osaa jo muodostaa mielipiteensä jonkun sivuista. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei kukaan tee mitään pelkillä muutaman sanan "IhQraksupoksu kennel" -kommenteilla.
Hyvä kommentti sisältää sekä risuja että ruusuja saajalleen, sillä harvemmin mikään sivusto on täysi nolla tai yltää täydellisyyteen. Muutama lause ulkoasusta ja vaikkapa tekstien asetteluista ja muotoiluista riittää jo suhteellisen monipuoliseen kommenttiin. Useimmat sivustojensa esittelijät ottavat myös kehitysideoita avoimin mielin vastaan, sillä jotkin virheet tai ongelmat saattavat jäädä itseltä huomaamatta. Jos tähän päälle jaksaa vielä hieman tutustua kennelin tekstien sisältöön, niin hyvä tulee.

Vaikka olemmekin virtuaalimaailmassa, jossa emme tapaa ihmisiä kasvotusten, elämme kuitenkin kokoajan vuorovaikutuksessa muiden harrastajien kanssa. Niin omat teot kuin tekemättä jättämisetkin sekä hyvässä että pahassa heijastuvat ennen pitkää takaisin.
Omaa mainostopikkia on turha nostella kommenttien toivossa, jos ei viitsi itse antaa palautetta myös muille. Myös tässä asiassa kannattaa itsekkyydestä ja oman napansa tuijottamisesta luopua, sillä hyvistä teoista oikeasti palkitaan. Joku, jonka virtuaalikenneliä vaivaudut kommentoimaan, saattaa palkita sinut vastakommentilla omasta kennelistäsi.
Vastaavasti jos joku kommentoi virtuaalikenneliäsi, kommentoithan itsekin hänen kenneliään sopivan hetken tullen?

Haastan jokaisen kommentoimaan muiden virtuaalikenneleitä. Antaa hyvän kiertää!

Kahden kauppa, kahden sitoumus

Pommitan teitä nyt ahkerasti blogimerkinnöillä, mutta toivottavasti jaksatte siitä huolimatta lukea ja vaikka kommentoidakin niitä. Sanottavaa riittää niin monen aiheen edestä, etten malttaisi pitää sormiani poissa näppäimistöltä. :D
Tällä kertaa otin aiheekseni virtuaalikasvattajien asettamat myyntiehdot ja kasvattajan oikeudet. Monilla virtuaalikenneleillä on pennunomistajilleen erilaisia kriteerejä ja ehtoja, joita halutaan noudatettavan enemmän tai vähemmän tarkasti. Monet myyntiehdoista ovat helposti ymmärrettäviä ja suvaittavia, tavallaan jo ostovaiheessa uuden omistajaa ja kasvattajaa sitovia velvollisuuksia. Olen kuitenkin joidenkin kohdalla pohtinut sitä kuinka paljon kasvattaja voi määritellä poismyydyn kasvattinsa elämää ja tämän omistajan päätöksiä.

Selkeyden vuoksi päätin käsitellä ja kommentoida erilaisia myyntiehtoja yksitellen. Olen järjestänyt ehdot sijoittamalla mielestäni tärkeimmät alkuun ja vähemmän tärkeät tai jopa liioitellut loppupäähän.

1. Pysyvä ja rakastava koti
Itse koen pysyvän kodin ehdottomasti kaikkein tärkeimpänä myyntiehtona. Se on mielestäni jokaisen kasvattajan oikeus ja toisaalta jokaisen koiranomistajan vähimmäisvelvollisuus. Kukapa ei haluaisi kasvatilleen elinikäistä kotia kun ainakin omien rotujeni kohdalla kasvattien jälleenmyynti tuntuu usein varsin tuskalliselta yritykseltä.
Moni yhdistää pysyvän kodin yhteyteen myös toiveen rakastavasta ja huolehtivasta kodista. IRL-koiran kohdalla huolehtiva olisi suhteellisen helppo määritellä, mutta virtuaalikoiran kyseessä ollessa määritelmä lienee jokaisen itse pääteltävissä. Itse olen ajatellut kyseisen ilmaisun tarkoittavan noin yleiskatsaukseltaan myyntiehtoja toteuttavaa kotia, mutta tiedä sitten mitä joku toinen ajaa tuolla takaa.
Suuresta merkityksestään huolimatta tämä ehto näyttää valitettavasti kuuluvan niihin vaikeimmin valvottaviin ehtoihin. Varsin huomattavalla osalla ostajista on nimittäin tapana ostotarjousta tehdessään vähän kaunistella ja maalailla tulevaisuutta kultaisemmaksi kuin mitä todellisuus tulee olemaan. Jyvien erottaminen akanoista on liki mahdoton tehtävä, sillä vaikka tyyppi olisi pyörittänyt muiden rotujen edustajia kauan ja hartaasti, innostus juuri kyseistä koiraa kohtaan voi kadota alta aika yksikön. Virtuaalikoiran kauppaaminen on ikävä kyllä aina vähän sattuman kauppaa, ellei onnistu myymään kasvattiaan pitkänlinjan rodunharrastajalle.

2. Kuulumiset
Kuulumiset ovat aina kuuluneet myyntiehtojeni kärkikastiin, sillä niiden avulla tiedän kasvatinomistajan olevan edelleen kuvioissa mukana ja kasvattini hengissä. Ahkera kuulumisten kertominen korvaa mielestäni suhteellisen hyvin vähemmälle jääneen kilpailuttamisen, itse kun en edes vaadi kilpailemista kaikilta kasvateiltani. Erityisesti mieltä ovat lämmittäneet ne kasvatinomistajat, jotka ovat jaksaneet päivitellä koiransa kuulumisia vaikkapa blogiin tai päiväkirjaan kaikkien nähtäväksi.
Kuulumisten kertomista en koe kuitenkaan pelkästään kasvatinomistajan velvollisuudeksi, vaan aktiivisuutta vaaditaan mielestäni myös kasvattajan itsensä puolelta. Jos kasvatinomistajista ei kuulu mitään useampaan kuukauteen, tapaan ainakin itse kyselemään kuulumisia sähköpostilla. Kasvattajat, minä mukaan luettuna, voisivat myös tiedottaa nykyistä aktiivisemmin kennelinsä asioista kasvatinomistajilleen. Uskoakseni moni kasvatinomistaja merkitsisi mielellään koiriensa kisakalenteriin näiden vanhempien tuoreimpia meriittirivejä yms.
Itse voin kyllä kiittää useimpia kasvatinomistajia, sillä monet heistä ovat kertoneet kiitettävän aktiivisesti ja auliisti koiriensa tuoreimpia kuulumisia!

3. Tietojen merkitseminen koiran sivuille
Useimpien virtuaalikenneleiden myyntiehdoissa määritellään ne muutamat tiedot, jotka näiden kasvattien sivuilta tulee löytyä. Yleisimpiä vaadittuja perustietoja ovat koiran virallinen nimi, rotu, sukupuoli, syntymäaika, kasvattaja ja vähintään vanhempien nimet. Näiden perustietojen muokkaaminen kielletään yleensä ihan ymmärrettävästä syystä.
Monet tarkentavat vielä kuinka esimerkiksi kasvattajan nimi tai vanhempien nimet tulee esittää. Olen itsekin määritellyt aika tarkasti kuinka kasvattieni sivuilta tulisi kasvattajamerkintä löytyä. Aivan toinen juttu onkin sitten se kuinka tarkasti olen syynännyt merkinnän oikeellisuutta kasvattieni sivuilta... Eipä tuota ole juuri tullut tarkastettua.
Jotkut tuppaavat edellä mainittujen ohella vaatimaan myös kokonaisen sukutaulun, kilpailukalenterit ja kuvat kasvattiensa sivuille. Yhtä aikaa voimme miettiä sitä kuinka paljon kasvattajalla on oikeus saada tahtojaan läpi kasvattiensa sivujen kohdalla. Mielestäni perustietojen vaatiminen on ihan ok, koska ne löytyvät yleensä muutenkin koirien sivuilta. Kuvien ja sukutaulun kohdalla asia on sen sijaan vähän niin ja näin, sillä jokaisella on kuitenkin oma tapansa rakentaa koiriensa sivut.

4. Jälleenmyyntikielto & takaisinotto-oikeus
Moni kasvattaja vaatii ilmoittamaan itselleen kasvattiensa myyntiaikaista ensimmäisenä. Kuulun itsekin näihin harrastajiin, jotka haluavat tietää kasvattiensa kulloisenkin omistajan ja mielellään vielä päättää mahdollisista uusista kodeista. Olen myös monien muiden tapaan asettanut kasvattienomistajilleni jälleenmyyntikiellon eli he eivät saa kaupata kasvattiani eteenpäin ainakaan ilman lupaani, harvemmin myöskään sitä lupaa annan.
Useimmat pyrkivät valvomaan myyntiehtojensa noudattamista ns. "kasvattajan takaisinotto-oikeudella", jonka mukaan kasvattaja saa ottaa kasvattinsa takaisin, mikäli kokee sen joutuneen vääränlaiseen kotiin. Itse en ole myyntiehdoissani kyseistä kohtaa maininnut, mutta koen olevani valmis tekemään tämän tarvittaessa. En tiedä kuinka paljon ihmiset ovat kasvattejaan väkisin takaisin ottaneet, omalla kohdallani ei ole ainakaan ollut tarvetta.
Olen muutamaan otteeseen kuullut kritiikkiä näitä molempia kieltoja koskien. Perusteluja en suuremmin muista, mutta joku taisi aikanaan sanoa, että IRL-maailmassakaan harvemmin kasvattaja valvoo sen suuremmin kasvattiensa myyntiä. Tavallaan ymmärrän esitetyn kritiikin, mutta toisaalta virtuaalimaailma ja IRL-maailma eroavat kuitenkin hyvin monelta osin. Virtuaalikoiramaailmassa jokaisen on suhteellisen helppo ainakin tällä hetkellä seurata kasvattejaan, joten jälleenmyyntikiellon ja takaisinotto-oikeuden asettaminen ja valvominenkin on helppoa.

5. Koiran kilpailuttaminen
Kilpailuttaminen tuntuu olevan monilla virtuaalikasvattajilla tuolla myyntiehtojen alkupäässä, kaikkein tärkeimpien kohtien joukossa. Tämä tuntuu myös olevan useimmilla se kriteeri minkä perusteella kasvatit kaupataan ihmisille: mitä ahkerampi koti jokaisella kasvatilla on, sitä parempi. Valitettavasti kilpailuttamiseen liittyy monia tulkinnanvaraisia ja toisaalta myös ylilyötyjä ehtoja.
Tavanomaisin toteamus lienee: "En myy kasvattejani sohvakoiriksi." No, minäpä myyn, tosin sillä ehdolla, että koiran hengissä olo näytetään sitten vaikkapa aika-ajoittaisten kuulumisten tai päiväkirjan muodossa. Ymmärrän, että omat kasvatit halutaan kisakentille näyttämään muille kaappien paikat, mutta itse ainakin pyrin pitämään ostajaehdokasjoukkoni mahdollisimman suurena. Näin ollen olen valmis myymään myös esimerkiksi virtuaalitalleille ja -maatiloille, vaikkeivät niiden omistajat olisikaan halukkaita koiriensa kanssa kilpailuja kiertämään.
Mitä äsken kiertelin virtuaalikenneleiden sivuilla, niin aika harva vaatii nykyään ahkeraa kilpailutusta, mutta toisaalta ei myöskään määrittele sitä sopivaa kisautusmäärää. Sen sijaan yhä useampi kasvattaja tuntuu määrittelevän lajit, joissa haluaa kasvattiensa vähintään kisaavan. En oikein ymmärrä tämän ideaa, haluavatko kasvattajat tosiaan istuttaa kaikki kasvattinsa samaan muottiin? Monille roduille löytyy rodunomaisia kokeita, mutta eivät esimerkiksi kaikki landseeritkaan ui tai pelasta vedestä. Kyllä minä ainakin haluan kasvattieni olevan yksilöitä ja kisaavan niille sopivissa lajeissa eikä niin, että kaikki kiertävät samoja harrastuksia. En myöskään näe kasvattajalla minkäänlaisia oikeuksia määritellä sitä, missä kilpailuissa jo hänen jo poismyyty kasvattinsa saa kilpailla - sijoituskoirat ovat toki asia erikseen.
Toinen tällä hetkellä huudossa olevia ilmiö on käyttölajien merkityksen korostaminen ja osa kasvattajista ei sanojensa mukaan myy koiria pelkäksi näyttelykoiraksi tai edes näyttelypainotteisiksi. Käyttölajit ovat toki tärkeitä, mutta ehkä pitäisi tässäkin asiassa mennä mieluummin sitä kultaista keskitietä eikä unohtaa näyttelyiden merkitystä. Löytyy rotuja, jotka eivät oikeassa elämässä edes sovi kovin moniin käyttölajeihin, joten en ymmärrä miksi tällaisia koiria ei voisi myydä näyttelypainotteisiksi tai pelkiksi showkehienkin tähdiksi. Sitä paitsi näyttelyt tuntuvat nykypäivänä olevan ainakin omien rotujeni parissa ainut laji, joihin mahtuu mukaan käymättä armotonta nopeuskilpailua.

6. Vain tietynlaisiin kenneleihin
Aiemmin muodissa oli ilmaus "ei Expagella oleviin tai valmiin ulkoasun omaaviin kenneleihin". Nyt kiertelin vajaat parikymmentä kenneliä enkä törmännyt yhteenkään tällaiseen myyntiehtoon, mikä on mielestäni varsin hyvä juttu. Tietynlaisia kenneleitä ei nimittäin pidä iskeä yhteen ja samaan muottiin vaan esimerkiksi valmisulkoasua kantavista kenneleistä voi löytyä parempiakin kasvatinomistajia kuin hienoilla timanttiasuin kuorrutetuista kenneleistä. Tosin nykypäivänä harvasta kennelistä löytyykään enää valmisulkoasuja, ainakaan Freewebsin yms. asuja.
Sen sijaan useampikin kieltäytyy nykyään myymästä keskeneräisiin kenneleihin, minkä ymmärrän oikein hyvin. Itsekään en mielelläni myy vasta valmistumassa olevaan kenneliin, sillä sen valmistumisesta ja toisaalta elinkaaren pituudesta ei ole mitään takeita (katso merkintä Tähdenlentoja tähyilemässä). Tässäkään tapauksessa ei toki pitäisi sulloa kaikki valmisteilla olevia kenneleitä samaan maitopurkkiin, mutta minkäs teet...

7. Jalostussuunnitelmat
Tässäpä sitten se myyntiehtojen osio, jota katson itse aika pahasti kieroon. Kasvattaja voi pyytää ilmoittamaan pentuesuunnitelmista, mikä toisaalta kuuluu tavallaan jo kuulumisten kertomiseen. Halutessaan jokainen voi kommentoida ihan minkä tahansa koiran jalostuskäyttöä, mutta virtuaalikasvattajilla on mitä kummallisimpia sääntöjä ja määräyksiä koskien kasvattiensa jalostuskäyttöä. Joku vaatii kasvatinomistajaa neuvottelemaan aiheesta kanssaan ennen pentueen teettämistä ja jotkut jopa jakelevat ns. "jalostusoikeuksia".
Kasvattaja on toki kasvattaja, mutta miksi hän saisi määräillä poismyytyjen kasvattiensa jalostuskäyttöä? Eihän kukaan muukaan voi määrätä kenen koirat saavat saada pentuja ja kenen eivät. Kasvattajan tulisi itse pentuetta teettäessään järjestää asiat niin, että hänen (tai kenenkään muunkaan) ei tarvitse puuttuu syntyvien pentujen jalostuskäyttöön. Tämä tapahtuu ihan puhtaasti harkitsemalla tarkkaan sopivaa yhdistelmää, pentujen lukumäärää ja tulevia koteja. Tulen taatusti karttamaan viimeiseen asti pentueita, joissa kasvattaja ryhtyy jakelemaan jalostusoikeuksia vain tietyille koirille.

Siinäpä teille aimo annos virtuaalisia myyntiehtoja sekä näkemyksiäni niiden tarpeellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Näin loppuun voisi vielä todeta, että tarkastelkaapa omia myyntiehtojanne ja niiden tärkeysjärjestystä. Mielestäni kunkin pitäisi kaupata koiriaan sellaisilla myyntiehdoilla, jotka pystyy itsekin toteuttamaan. Jos vaatii kasvatinomistajilta parikymmentä kilpailua kuukaudessa muutamasta tietystä lajista, on varmasti itsekin valmis noudattamaan omia ohjeitaan - eikös?

Tähdenlentoja tähyilemässä

Virtuaalikenneleiden perustamisella itsellään on selvästi oma viehätyksensä, sillä monet harrastajat tuppaavat työntämään lusikkansa uuteen soppaan edellisten vielä kiehuessa liedellä. Uutuuden kiillon sokaisemina he sitten unohtavat vanhempien hankkeidensa olemassaolon ja antavat niiden palaa pohjaan. Jäljet jäävät tietenkin muiden siivottavaksi.

Omaankin viisivuotiseen virtuaalihistoriaani mahtuu peräti kahdeksan kenneliä, mikä on aika paljon. Virtuaalikenneleitä on siis tullut ja mennyt minunkin virtuaalihistoriassani, mutta uskoakseni saavutukseni ei ole mitään niiden rinnalla, jotka pukkaavat uutta kenneliä parin kuukauden välein ja hautaavat samalla vanhan historiaan. Liekö näiden takana kykenemättömyys tehdä lopullisia päätöksiä vai mikä, mutta tulevien ja menevien virtuaalikennelien ilmiöt näkyvät toistuvan nimenomaan tiettyjen ihmisten kohdalla.

Joillakin ongelmana tuntuu olevan oman rodun puute. Kaikki eivät ilmeisesti onnistu koskaan löytämään sitä itselleen kaikkein mieluisinta ja sopivinta rotua vaan kokeilevat useampia erilaisia syöttejä, josko jonkin kohdalla nappaisi se THE rotu. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joille se oma rotu on päivänselvä tapaus.
Voisivatko omaa rotua etsivät välttää tämän rotujen välillä surffailun? Uskoakseni kyllä, ratkaisu löytyy yksityisten koirien tai sekakennelin ylläpidosta. Jokaiselle omistamalleen rodulle ei tarvitse perustaa omaa kenneliään, vaan uuden rodun astuessa kuvioihin sen voi liittää jatkoksi edelliseen laumaan. Jos rotu alkaa myöhemmin - tarkan harkinnan jälkeen - tuntua selkeästi omalta, sille voi sitten perustaa oman kennelin. Miksi turhaa pitää viittä kahden koiran kenneliä kun voi yhdistää kaikki kymmenen koiraa yhteen ja samaan kenneliin tai yksityisten sivuille?

Omalla kohdallani olen huomannut jonkinlaisen riittämättömyyden tunteen ja tekemisen puutteen yhdistelmän luovan innostusta perustaa uusia hankkeita: Oma virtuaalikennel tuntuu kovin pieneltä ja mitättömältä jonkin toisen vieressä. Kaverin virtuaalikennelin uusi ulkoasu näyttää paljon omaa hohdokkaammalta ja oma muistuttaa siihen verrattuna lähinnä takkutukkaista metsänpeikkoa. Tai sitten yksinkertaisesti sormet syyhyävät tekemistä, mutta kaikki kisakalenterit on jo päivitelty, mahdollisiin kisoihin osallistuttu ja kennelin tekstitkin syynätty moneen kertaan läpi. Lääkkeitä näihin ongelmiin on onneksi olemassa.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa liika oman kennelin vertaileminen muihin. Aina silloin tällöin voi pohtia, että kaipaisikohan omani jotain lisää, mutta älä anna muiden hienojen ulkoasujen vähentää omasi loistetta. Jos oman kennelinsä sivuilla viihtyy vähän turhankin tiuhaan, se alkaa helposti näyttää loppuun kulutetulta. Muistahan kuitenkin, että kennelissäsi vierailevat ihmiset eivät välttämättä vieraile sivuilla kerran päivässä - heidän silmissään kennelisi saattaa olla tähdistä kirkkain! Sitä paitsi mitäpä sen uuden kennelin perustaminen auttaa, sinun käsialaasihan se on ja jälki siten luultavasti samantyyppistä kuin nykyisen kennelisi.
Oma Meripelastajani on syntynyt suurimmaksi osaksi tekemisen puutteessa. Olen nimittäin suunnannut ylimääräisen energiani vanhaan kenneliin sen sijaan, että olisin pukannut uutta pystyyn. Kielsin edellisessä kappaleessa liian vertailun, mutta mielestäni monet virtuaalikennelit kaipaavat nykyään sisällön täytettä koristelevien ulkoasujen sijaan. Niinpä tekemisen puutteessa kannattaa selailla muiden virtuaalikenneleiden sivuja ja pohtia mitä oman kennelin sisällöstä mahdollisesti puuttuu. Itse olen todennut virtuaalitallien toimivan usein vielä kenneleitäkin parempana inspiraationlähteenä. Suuntaa ne voimavarasi vanhoihin kenneleihin äläkä pukkaa kevyitä sivuprojekteja tylsyyden vaivatessa. Yksi lääke tekemisen puutteeseen seisoo muuten nenäsi edessä: laita pystyyn blogi, jonne voit kirjoitella aina kun et muutakaan keksi!

Uutta virtuaalikenneliä pystyyn pukatessa kannattaa myös miettiä muita kanssaharrastajia. Olisiko sinusta kovin mukavaa kaupata jollekulle ahkeraksi kuvittelemallesi tyypille kasvattiasi ja saada se sitten parin kuukauden kuluttua takaisin, koska ostajan innostus ei sittenkään riitä? Nämä tähdenlentoja tehtailevat virtuaalikoirailijat ovat muodostuneet ainakin oman kasvatustyöni suurimmaksi ongelmaksi. Olen useammin kuin kerran saanut uudelleen kaupata jo kerran myytyjä kasvatteja kun ensimmäinen omistaja seisottaa koiraa sivuillaan pari kuukautta toimettomana ja palauttaa sitten innostuksen puutteen vuoksi.
Muutenkin kanssakasvattajien kannalta on ihan kiva, jos harkitset vähän pidempään kennelin perustamista. Meripelastajan kolmevuotisen historian aikana on nähty ainakin kolme muutakin landseerkasvattajaa, mutta jokainen näistä lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Täytyyhän toki olla iloinen, että ainakin joku on joskus kiinnostunut omasta rodusta, mutta kaipaisimme ennemminkin niitä pitkänlinjan kasvattajia kuin muutaman kuukauden tähdenlentoja.

Näin loppupuolelle koottuna vielä muutama ohje uuden virtuaalikennelin perustamista harkitsevalle:

• Mieti ensimmäisenä miksi kennelin perustaminen kiinnostaa, johtuuko se jostain koirarodusta vai esimerkiksi tekemisen puutteesta.
• Pelkästä tekemisen puutteesta johtuva innostus kannattaa suunnata vanhaan kenneliin tai esimerkiksi blogikirjoitteluun.
  
• Harkitse tarkkaan oletko oikeasti kiinnostunut kasvatusrodusta vai onko kyse vain uuden rotututtavuuden alkuhuumasta.
• Uhraa aikaa kennelin kasvattajanimen pohdintaan, sillä jo sen mielekkyys itsessään voi lisätä kiinnostustasi kenneliä kohtaan.
• Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eli tee hyvät suunnitelmat ennen kuin alat rakentaa uutta kenneliä.
• Ennen kaikkea: käytä virtuaalikenneliisi aikaa ja vaivaa!
  

Virtuaalikenneliä perustaessa kannattaa suunnitteluun käyttää suurempikin tovi, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koiria ei kannata alkaa haalia puolivalmiiseen kenneliin vaan sivut on hyvä valmistella ensin kaikessa rauhassa loppuun saakka. Monet kasvattajatsanovat, etteivät mielellään myy kasvattejaan keskeneräisiin kenneleihin. Olen tosin huomannut tämän tarkoittavan lähinnä uusien harrastajien keskeneräisiä kenneleitä, ei niinkään vanhojen tuttujen uusia hankkeita. Ehkäpä kynnys ajaa puskutraktorilla virtuaalikennelinsä yli kasvaa suuremmaksi kun tietää käyttäneensä aikaa ja vaivaa kennelin suunnitteluun.

Voihan viitseliäisyys!

Olen jo pidempään seurannut sivusta kummastelen enemmän tai vähemmän sitä kuinka virtuaalikennelit on nykyään tapana teettää muilla. Turrilan tori on vilkas kauppapaikka, josta voi saada melkein mitä tahansa tarpeelliseksi kokemaansa: ulkoasuja, luonteita, taulukkokoodeja, kuvia, piirroksia ja toisinaan jopa etusivun tekstejä. Mihin ovat kadonneet virtuaali-ihmisten oma viitseliäisyys ja mielikuvitus?

Ulkoasuja on pyydelty muilta koko virtuaalihistoriani ajan, mutta nykyään itse tehty ulkoasu virtuaalikennelillä tuntuu olevan katoava harvinaisuus. Virtuaalikoiraharrastajien joukosta löytyy muutama varsin taidokas ulkoasuntekijä, joilta sitten suuri yleisö kärttää ulkoasua - vaan miksi? Kennelistä tulisi takuulla paljon omaperäisempi, jos sen omistaja tekisi asun itse.
Perusteluita muiden tekemille ulkoasuille kuulee paljon. Yksi yleisimpiä, varsinkin aloittelijoiden suusta kuultuja syitä on oman taidon puute. Vaan maasta se pienikin ponnistaa ja harjoitus tekee mestarin. Aloitetaanhan talonkin rakentaminen tyhjältä tontilta. Myös ne nykypäivän "hienoimpia" asuja tekevät käyttäjät ovat joskus aloittaneet pohjalta. Miettikääpä mitä tulevia ulkoasumestareita virtuaalimaailma saattaa teissä menettää, jos ette viitsi harjoitella tuota jaloa taitoa? Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen ensimmäisestä virtuaalikennelistäni ja sen ulkoasusta saamani kommentti: "Tuo on muuten todella hieno kokonaisuus aloittelijalta!" Voi kuinka tuo lämmitti pienen, vieraalla maaperällä seikkailevan tytön sydäntä.
Toinen varsin usein kuulemani perustelu on se, että omat ulkoasut eivät ole yhtä hienoja tai vaikuttavia kuin muiden. Jospa mietittäisiin asiaa omaperäisyyden kannalta. Kumpaa virtuaalikenneliä arvostat loppupelissä enemmän, sitä jolla on sarjatuotantantoa edustava überhieno-blingbling-ulkoasu vai sitä, jonka omistaja on hikipisarat otsalla kiillellen nähnyt vaivaa asunsa kokoamiseen? Noiden halutuimpien ulkoasuntekijöiden asujen kanssa tuppaa mielestäni olemaan se ongelma, että niitä käyttävät virtuaalikennelit muistuttavat ensivaikutelmaltaan toinen toisiaan. Minun mielestäni virtuaalikennelin tulisi olla omistajansa näköinen.

Kaiken huippu on mielestäni sen timantinhohtoisen ulkoasun etsintä kun omat taidot eivät muka riitä sellaisen tekemiseen. Itse olen jo tovi sitten lopettanut tilausulkoasujen tekemisen. Syyksi olen kyselijöille sanonut yleensä ajanpuutteen, mutta taustalla on myös toinen syy: miksi näkisin vaivaa toisen ulkoasun kanssa kun takeita sen käyttöönotosta ei ole?
Turrilan toripaikalla törmää aina toisinaan ihmisiin, jotka hakevat sitä loistokkaista loistokkainta ulkoasua. Heille tarjotaan toinen toistaan hienompia asuja, mutta vastaukseksi saa aina "ihan okei, muttei hakemaani" tai "menee varastoon ja tulee silloin ja silloin käyttöön". Ihmettelenpä mitä lentekonehalleja virtuaalikoiraharrastajat ovat ulkoasujaan varten vuokranneet. Toivottavasti arkistointi pelaa, sillä useimmat varastoon menneet ulkoasut tuntuvat tulevan käyttöön vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Kuukauden tai parin päästä sama ihminen etsii kuitenkin jälleen uutta asua.

Toinen suuri huolenaiheeni ovat olleet luonteet. Voi miksi, miksi nämäkin alkavat horjua sinne uhanalaisen lajin puolelle? Kaikkein kunnioitettavimmat viitsivät itse kirjoittaa koiriensa luonteet, jotkut teettävät ne muidenkin kennelinsä osien tapaan muilla ja kaikkein laiskimmat eivät viitsi kirjoittaa edes sitä luonteiden ruinausviestiä vaan jättävät koiransa persoonattomiksi. Luonne on mielestäni niin keskeinen osa virtuaalieläintä, että luonteeton koira on pelkkä kisatykki ja jalostuksen välikappale. Miksipä niitä luonteita ei sitten koirille tehdä?
"Nokun itse tehdyistä luonteista tulee niin samanlaisia..." Ihmettelenpä mihin nuorten virtuaalikoirailijoiden mielikuvitus on kadonnut - varsinkin kun koko harrastuksemme perustuu nimenomaan sen käyttöön. Virtuaalikoiran luonteen kohdalla vain taivas on rajana! Kyllä varmaan virtuaalikoirista tulee toistensa kopioita, jos kaikista mammankultamussukoista tekee täydellisiä rotunsa edustajia. Vaan kun eivät oikeassakaan elämässä koirat ole samanlaisia. Luulisi IRL-koirien kanssa tekemisissä olevien tavanneen useampiakin yksilöitä ja pystyvän siltä pohjalta kirjoittamaan erilaisia luonteita. Kyllähän minäkin, koiraton ihminen, kykenen googlettamaan koirien kotisivuja, lueskelemaan niiden luonne-esittelyitä ja tekemään lukemani pohjalta virtuaalikoirilleni erilaisia luonteita.
Ajanpuutteeseenkin yritetään vedota, mutta eihän niitä kaikkia luonteita tarvitse kirjoittaa kerralla. Vai luuletteko, että esimerkiksi minä olen kirjoittanut kaikki Meripelastajan tekstit yhteen menoon?

Kaikkein omituisimpiin ruinaamisiin kuuluvat mielestäni taulukkokoodit. Kisakalentereiden ja perustietolaatikoiden koodit ovat yksinkertaisimmillaan niin helppoja, että ne kyllä tajuaa jos yrittää ymmärtää. Apua voi toki pyytää, mutta tarvitseeko nekin tosiaan teetättää alusta loppuun muilla? Älkää olko luovuttajatyyppejä heti ensimmäisen ongelman tullessa vastaan!
Etusivutekstejä tai kisautuksia omille koirille ei onneksi virtuaalikoirapiireissä (ainakaan vielä) kovin paljon pyydellä muilta. Toivon totisesti, että koirapuolella jatkossakin jokainen kilpailuttaa omat koiransa eikä teetä sitäkin muilla.

Voiko virtuaalikenneliä, jonka ulkoasu sekä koirien luonteet ja taulukot vähintäänkin ovat toisen käsialaa, kutsua omakseen? Mitä kennelistä jää jäljelle jos nämä muiden tekeleet poistetaan? Mahdollisesti muutama valkoinen sivu, jolla on pari riviä mustaa tekstiä ja koirien sivut pelkkien valokuvien kera, tosin eivätpä nuo valokuvatkaan välttämättä ole omia, mutta se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Ei taida jäljelle jäävä kokonaisuus enää mennä virtuaalikennelistä.
Pitäisiköhän kaiken tämän keskelle perustaa pieni virtuaalibisnes? Näen jo sieluni silmin suuren kirkkaanpunaisen otsikon: "Valmiit, juuri sinulle räätälöidyt virtuaalikennelit meiltä! Tule ja löydä omasi!" Virtuaalikenneltehdas säästäisi vaivaa niiltä virtuaalikoirailijoilta, jotka harrastavat tällä hetkellä kennelin osien keräilyä. Siinäpä vasta lupaava bisnesidea!

Alkusanat virtuaalikoiraväelle

Virkoja virtuaalikoirille on kannanotto virtuaalikoiramaailman kulloisiinkin virtauksiin. Sen tavoitteena on herättää keskustelua ja kannustaa muitakin virtuaaliharrastajia nostamaan äänensä kuuluviin. Virtuaalikoiramaailma on yhdessä rakennettu, joten pidetään sitä yhteistyöllä myös yllä!

Blogin tekstien takana on virtuaalikoiramaailmassa vuodesta 2005 pyörinyt 19-vuotias tyttö. Olen viisivuotisen "virtuaaliurani" aikana ylläpitänyt yhteensä kahdeksaa virtuaalikenneliä ja kolmea erilaista yhdistystä. Suurin osa tunnistanee minut landseer-rodun parista, sillä pitkäikäisin projektini on huhtikuussa 2010 kolme vuotta täyttävä Meripelastajan (landseerit, newfoundlandinkoirat ja leonberginkoirat). Meripelastajan ohella pyöritän tällä hetkellä myös Virtuaalista newfoundlandinkoira- ja landseeryhdistystä (VNLY) sekä Virtuaalista vesipelastusyhdistystä (VVPY).
Haluan painottaa, että blogissa esitetyt ajatukset ovat henkilökohtaisia eivätkä vastaa kollektiivista mielipidettä, vaikka voivat olla sen kanssa ainakin osittain yhteneviä. Saatan esimerkeissäni lainailla muiden esittämiä ajatuksia, mutta pyrin ilmoittamaan selkeästi koska idea ei ole omani. Yritän myös parhaani mukaan välttää yksittäisten ihmisten mollaamista, joten esittämiäni kommentteja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jos tunnet piston sydämessäsi, tiedät että aihe koskee myös sinua!

Tarkoitukseni on kirjoitella mahdollisimman monipuolisesti erilaisista virtuaalikoiriin liittyvistä asioista: uusimmista muotivillityksistä, meneillään olevista suurkilpailuista, tapahtuvista liittouudistuksista ja kaikesta mitä nyt vaan mieleen juolahtaa. Katsotaan nyt kuinka idea ottaa tuulta siipiensä alle. Yritän kannustaa myös muita harrastajia perustamaan aktiivisia virtuaaliblogeja ja käymään keskustelua eri aiheista - vähintään kommentoimaan minun tekstejäni! Toivon, että kirjoitukseni herättävät teissä mielipiteitä ja saavat aikaan keskustelua eri aiheista.