Pilkka osuu omaan nilkkaan

Otsikko on suorastaan kliseinen, mutta totta joka sana.

Pitäisi ilmeisesti lisätä Karvaturrit.netin "Mitä tahtoisit sanoa?" -topikki sille "Älä erehdy lukemaan tätä" -listalle. Meno tuntuu yltyvän tuolla vähän turhankin usein lastentarhaksi. Mä oon tehnyt jo periaatepäätöksen siitä, että pyrin pysyttelemään typerien kinojen ulkopuolella pitämällä suuni kiinni tietyistä aiheista ja näppini erossa muiden välisistä sanaharkoista.

Turrilan kokoisessa keskusteluyhteisössä erimielisyyksiltä ei voida välttyä. Olisi suorastaan luonnotonta, jos kaikki eläisivät koko ajan sopusoinnussa rinta rinnan. Toisten mielipiteisiin saa tarttua ja talon tavoille ojentaminenkin on joskus tarpeellista, oli sitten kyse uudesta tai vanhasta käyttäjästä. En vaan ymmärrä sitä vimmaa ja tapaa, jolla toiset (vanhemmatkin, ja viisaammat?) käyttäjät hoitavat tämän.

Lienee sanomattakin selvää, että riitoihin ja kinoihin tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta. Monissa sanaharkoissa ainakin toinen aloittajaosapuoli on aiemmista riitatuomioistaan tuttu nimimerkki. Tietyt käyttäjät tuntuvat kerta toisensa jälkeen ajautuvan kinoihin toisia herkemmin. Syitä tähän on monia, mutta yleisimpiä tuntuvat olevan herkkänahkaisuus ja kärkäs kirjoitustyyli, ennen kaikkea tarpeeton piilov*ttuilu. Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta sanavalinta sattuu kuvaamaan parhaiten ajatuksiani kyseisestä ilmiöstä.

"Mitä haluaisit sanoa" -topikissa
Käyttäjä1: "Miettikää vähän kielenkäyttöänne ja sitä mitä kirjoitatte, sillä palstalla on paljon nuoria käyttäjiä."

Iloisuuksissa seuraavalla minuutilla
Käyttäjä2: "Hieno harkkosakset viikonloppu harkkosakset tulossa!!! Bileitä, harkkosakset!!!!! HARKKOSAKSET, PÄÄ TÄYTEEN! :mrgreen: x100"

Esimerkki nyt on tuulesta temmattu, mutta tätä näkee tiettyjen henkilöiden harrastamana erittäin paljon. Joukossa on vanhempiakin käyttäjiä, jotka ovat vissiin olevinaan viisaampia ja jotenkin nokkelampia. Musta tällainen piilov*ttuilu ei ole millään tasolla fiksun ihmisen harrastus. Lähinnä vaikuttaa siltä, että hän yrittää korottaa itseään muiden yläpuolelle. Mä olen alkanut välttää tiettyjen ihmisen postausten kommentoimista ihan just siksi, etten jaksa kuunnella tällaista. En tiedä onko tuo joidenkin mielestä muka hauskaa. Hahhahha, kylläpä naurattaa.

"Tämä on keskustelupalsta plaa plaa plaa." Kyllä, Turrila on keskustelupalsta, mutta missäs on porukan keskustelutaidot? Niidenkin perään kuulutellaan paljon. Muiden keskustelutaitoja kyseenalaistavat jopa sellaiset, joilta ei itseltäänkään tunnu niitä löytyvän - ainakaan asiallisia sellaisia. Keskustelupalstallakaan ei tarvitse sietää kenenkään v*ttuilua eikä varsinkaan henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja. Vastapuolen haukkuminen idiootiksi tai tyhmäksi ei ole keskustelemista. Ei vaikka sen tekisi hienommilla tai lievemmillä ilmaisuilla. Myös piilov*ttuilu on vastapuolen halventamista, vaikka mun silmissä se onkin piilov*ttuilija, joka tekee itsestään narrin.

Viisas osaa vaieta sopivalla hetkellä. Ilokseni voin todeta, että Turrilassa viisaat ovat enemmistö, mutta valitettavasti se toinen porukka pitää itsestään suurempaa ääntä. Se älähtää, johon kalikka kalahtaa. Jos mietit tarkoitetaankohan tuolla minua, olet kohdeyleisöä. Ihan jokainen voisi välillä pysähtyä tarkastelemaan omaa käytöstään palstalla.

Terveisiä vaan kaikille, jotka tunnistavat itsensä. ;))) Hehheh.

Leikitään Älä seuraa johtajaa!

Miksi se omien päätösten tekeminen tuntuu olevan monille niin vaikeaa? En ymmärrä tanssivatko virtuaalikoiraharrastajat IRL-elämässäkin muiden pillin mukaan vai liittyykö tämä ilmiö vain virtuaalimaailmaan. Karvaturrit.net tuntuu ainakin täyttyvän viesteistä, joissa kysellään milloin muiden mielipiteitä kennelnimistä, nickeistä, ulkoasuista ja ties mistä.

Ihan kuin eräät eivät omistaisi omia näkemyksiä ollenkaan. Virtuaalikoiria on varsin hankala harrastaa, jos mielikuvitus ja oma harkinta uupuu täysin. Tämän harrastuksen parissa kun tarvitaan hyvää mielikuvitusta ja kykyä tehdä valintoja. Eläminen ylipäätään mahtaa olla aika haastavaa, jos joutuu aina turvautumaan muihin kun se oma päätöstentekokyky uupuu.
Epäilen tosin, etteivät ongelman juuret ole tässä. Välillä tosin herää väkisin epäilys, sillä kysely- ja äänestystopikkien lisäksi kunnon keskustelun aikaan saaminen Turrilassa tuntuu olevan varsin vaikeaa. Aivottomiin peleihin jaksetaan kyllä vastata useampaankin kertaan päivässä, mutta Kymmenen uutiset ja omien mielipiteidensä esittäminen näkyvät olevan ylitsepääsemätön este.

Melkein toivoisin, että kyse on omien näkemysten puutteesta, mutta pahoin pelkään, että takana on halu miellyttää muita. En kiellä, etteikö "miellyttämisenhalua" esiintyisi melkein ihmisessä kuin ihmisessäkin ja etteikö se olisi hyväksi. Peräänkuuluttaisin kuitenkin sitä, että jokainen elää omaa itseään varten. Ei suinkaan muiden tähden. Tyhmä on se, joka ei osaa päättää vaikkapa omaa nimimerkkiään. Luulisi, että jokainen osaa valita itselleen itseään eniten miellyttävän nimen.
Olen useammankin kerran kuullut foorumilla nurinaa siitä, että vanhoja kunnioitetaan ja uudet jäävät jalkoihin. Tiedän itsekin harmitelleeni tätä, mutta toisaalta muistutan, että toisten ihmisten kunnioitus saavutetaan teoilla ja sanoilla. Muita jatkuvasti jäljittelevä ei tuo omaa persoonaansa esiin, joten mitä hänessä pitäisi kunnioittaa? Matkimista? Jokainen varmaan tietää kuinka ärsyttävää on kun joku jäljittelee tekemisiäsi.

Toisen viestin kopioiminen ja komps-sanan lisääminen ei tarkoita mielipiteiden esittämistä. Asioista voi kuitenkin olla samaa mieltä ja esittää yhtä aikaa mielipiteitä. Toisen viestiä voi lainata omaansa, mutta kannattaa vähintään kertoa miksi lainasi sitä ja mitä ajatuksia tuo tekstinpätkä herättää. Parhaat ideat syntyvät usein kun ihmiset muokkaavat yhdessä toistensa esittämiä ideoita.
Omien mielipiteiden esittäminen ei myöskään ole automaattisesti muiden mielipiteiden ja teosten lyttäämistä. Erimielisyydet kuuluvat elämään, mutta ne pitää osata hoitaa hyvän maun rajoissa. "Kaikkien kaverillakin" voi olla omia mielipiteitä, mutta hän osaa esittää ne asiallisesti ja nätisti, vastapuolta loukkaamatta.

Seuraa johtajaa on kieltämättä hauska leikki, mutta sitä leikitään maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi. Toisten mielipiteiden kuunteleminen ja kunnioittaminen on hyvä taito, mutta yhtäaikaa pitäisi kuitenkin myös arvostaa omia näkemyksiään. Itsenäisyyttä ihmiset!

Sekä sarvet että siivet

Karvaturrit.netin ilmapiiri tuppaa kerta toisensa jälkeen nousemaan puheenaiheeksi. Toiset kaipailevat niitä vanhoja, jo muistojen kultaamia aikoja takaisin ja toiset eivät tunnu muuten vain pitävän nykyisestä meiningistä. Mikä rakkaassa Turrilassamme oikein mättää vai mättääkö sittenkään mikään?

Turrilan väkimäärän kasvaessa on sekä ilmapiirissä että yhteishengessä täytynyt tapahtua pieniä vaihteluita suuntaan jos toiseenkin. Olen kuitenkin pyörinyt laudalla alkuvuodesta 2005 ja kummallista kyllä, en muista yhteishengessä tapahtuneen mitään mullistavan suurta muutosta omana aikanani.
Olen luultavasti itse syypää tähän, sillä en ole onnistunut koko virtuaalihistorian aikana löytänyt pientä vakinaista tuttavapiiriä, joihin olisin aktiivisesti yhteydessä jonkin muunkin väylän kautta. Tuppaan ilmeisesti palloilemaan vähän kaikkien välillä enkä varmaankin siksi ole havainnut sitä erityisen mahtavaa yhteishenkeä ainakaan minun aikanani.
En tiedä kuinka paljon aktiivisia jäseniä pienessä kaupungissamme pyörii, mutta siinä määrin kuitenkin, että on sula mahdottomuus tuntea kaikki palstalaiset erityisen hyvin. Tästä syystä syntyy yhä enenevissä määrin niitä pienempiä kaveriporukoita, jotka ovat sekä hyvän että pahan alku ja juuri. Osaatkin ehkä jo arvata mitkä ovat seuraukset kun kaksi eri "jengiä" joutuu tukkanuottasille keskenään.

En pidä kaveriporukoiden muodostumista huonona juttuna, sillä Turrilankin kokoisessa paikassa se lienee välttämätöntä. Kukin muistanee jo kouluajoiltaan saman ilmiön luokan sisällä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että se oma porukka tai kaveri voi myös olla väärässä. Ennen kuin lähtee terhakkaasti puolustamaan jotakuta, kannattaa pysähtyä miettimään edes muutamaksi sekunniksi mistä on kyse.
Erityisesti uusien ja vanhojen käyttäjien välille tuntuu syntyvän jännitettä siitä, että vanhemmat yrittävät ojentaa uusia tavoille ja uudet ärsyyntyvät vanhojen joukkohyökkäyksistä. Olen Turrilassakin sanonut moneen kertaan kuinka me pidempään palstalla liikkuneet osaamme pelotella uudet käyttäjät pois. En usko, että tarvitaan kymmenen turrilaisen huomautus, jotta uusi turri ymmärtää upittaneensa topikkiaan liian tiheään tahtiin...

Tästä päästäänkin siihen kuinka monilla tuntuu olevan suorastaan pakottava tarve päästä pätemään ja huomauttelemaan asioista. En tykkää Mitä haluaisit sanoa -topikissakin usein esiin nousevasta ilmaisusta "pikkuvanha", koska nuoria ihmisiähän me ollaan kaikki ja jonkun/joidenkin on kuitenkin oltava vähän vanhempia ja fiksumpia ja otettava ohjat Turrilankin kokoisessa paikassa. Valitettavasti niitä oikeasti pikkuvanhoja vaan nousee esiin aina toisinaan nimenomaan sen turhan pätemisen myötä.
Asialliset huomautukset ovat ok, mutta tosiaan joukkohyökkäyksille ja aiheettomille huomautuksille ei todellakaan ole tarvetta. Mitä sitten, jos jonkun toisen kennelnimen kolme ensimmäistä kirjainta ovat samat kuin jollakulla toisella? Eikä uskoakseni kenenkään maailmaa pitäisi järkyttää se, jos joku 14-vuotias (tai vanhempikin) on vielä lapsellinen.

Vaikka nyt olenkin muutamista epäkohdista saarnannut, haluan kuitenkin todeta, että minun mielestäni Turrilassa vallitsee noin yleiskatsaukseltaan varsin hyvä ilmapiiri. Ottaen huomioon foorumin käyttäjämäärän ja ikäjakauman, palstalla käydään pääsääntöisesti hyvinkin järkevää ja jopa palkitsevaa keskustelua hyvinkin erilaisista asioista. Jos Karvaturrilaa vertaa moniin muihin samankokoisiin keskustelupalstoihin, meillä ei esiinny juurikaan "trolleja" ja muihin käyttäjiin kohdistunut piikittelykin on varsin hillittyä.

Väittelyt ja erimielisyydet eivät kerro huonosta ilmapiiristä vaan nimenomaan siitä, että ollaan keskustelupalstalla. Tarkoitus on nimenomaan esittää omia perusteltuja mielipiteitään ja saada mahdollisesti myös vastanäkemyksiä aiheisiin. Myöskään toisille esitetyillä kysymyksillä ei ole tarkoitus lytätä kenenkään toisen mielipiteitä tai tapoja vaan saada ihmiset miettimään, että onkohan se oma näkemys sittenkään paras tai ainut oikea.
Tykkään itse väittelyistä, sillä ne ovat tiettyyn rajaan asti mukavaa piristystä normaaliin arkeen. Johan maailma kävisi tylsäksi jos kaikki vain myötäilisivät toisiaan! Väittelyissäkin tulee kuitenkin muistaa hyvät tavat ja ensisijaisen tärkeää on osata perustella omat väitteensä. Tarkoitus ei ole pitää itsepintaisesti kiinni väitteistään, vaan omien virheiden myöntäminen ja vastapuolen näkemyksen kunnioittaminen kertoo kypsyydestä.

Myöskään pieniä toisia käyttäjiä kohtaan suunnattuja kärjistyksiä ei kannata suoralta kädeltä leimata piikittelyksi. Olen huomannut kuinka muutamat palstalaiset yrittävät hivenen piikikkäidenkin kommenttien avulla synnyttää keskustelua, ei suinkaan lytätä vastapuolta maanrakoon. Valitettavasti näitä käyttäjiä näytetään ymmärrettävän toisinaan vähän väärin, joku loukkaantuu ja tuloksena saattaa olla tappelu (nimenomaan negatiivisessa mielessä).

Karvaturrila ei ole pilvenhattaroilla hyppelyä harrastavien luvattu maa, muttei toisaalta sovi myöskään niille, jotka haluavat kulkea aina ja kaikkialla punaiset pirunsarvet päässä. Elämässä pärjätäkseen tarvitsee sekä sarvet että siivet, joten miksei sama pätisi myös Turrilassa.

Eipäs tapella ettei tuu riitaa

Melkein kuukausi vierähti hiljaisuudessa, mutta virtuaalihevostelijoiden keskustelu virtuaalikenneleistä suorastaan pakotti taas siirtymään blogin puolelle. Hevosharrastajien 24/7 -foorumin virtuaalikennelkeskustelu sai pohdiskelemaan virtuaalisen koira- ja hevosmaailman yhtäläisyyksiä. Samankaltaisia piirteitä löytyy molemmista maailmoista, mutta hevostelijat ja koirailijat eivät kuitenkaan (luojan kiitos!) ole minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa toisiinsa. Tästä huolimatta molemmat osapuolet ovat enemmän tai vähemmän säännöllisesti morkkaamassa toisiaan.

En lähde sen suuremmin pohdiskelemaan syitä tukkanuottasilla oloon. Jos siis kaipaat luettavaa virtuaalisista maailmansodista ja niiden taustoista, voit tutustua Vaaksin Virtuaalisia maailmansotia ja elitismiä -kirjoitukseen. Ajattelin pohdiskella sitä kuinka voisimme hyödyntää puolin ja toisin annettua palautetta sen sijaan, että ryhdymme puolustuksena heti sotajalalle.

Olen huomannut, että ihminen tulee helposti sokeaksi omille tuotoksilleen. Ainakin itse tuppaan turhankin herkästi pitämään vaikkapa omaa tekstiäni tai virtuaalikenneliäni jotenkin erityisen loistokkaana. Onneksi maailmassa on paljon ihmisiä, joiden joukosta löytyy aina joku, joka osaa pudottaa pilvilinnoista takaisin maankamaralle.
Näin viisi vuotta virtuaalikoiria harrastaneena olen luultavasti ainakin osittain sokeutunut virtuaalikoiramaailman hyville ja huonoille puolille. Montaa muutakin vanhaa harppua, ja miksei myös uutta kulkijaa, vaivannee sama ongelma niin virtuaalikoirien kuin virtuaalihevostenkin parissa. Johan se on itsestäänselvyys, että oma puoli on paras puoli!
Vaan mitäpä, jos ajateltaisiin asiaa siten, että ehkäpä vastapuolella olisikin tarjota tuoretta näkemystä aiheesta. Ikänsä koirapuolella viettäneellä ei ole mitään vertauskohtaa, mutta hevosharrastaja sen sijaan pystyy vertailemaan koiramaailmaa virtuaaliseen hevosmaailmaan ja täten näkee ehkä helpommin missä kaikessa meillä voisi olla parantamisen varaa.

Linkittämässäni 24/7-foorumin keskustelussa on noussut esiin varsin asiallisia kommentteja virtuaalikoiramaailman epäkohdista. Olemme itsekin keskustelleet kilpailuluokkien nopeasta täyttymisestä ja tulosten viipymisestä, mutta hevospuolen harrastajat ovat huomanneet kyseenalaisuuksia myös kisojen määrässä ja myyntiehdoissa.
Allekirjoitan täysin sen, että koirapuolella myyntiehdot ovat toisinaan varsin järjettömiä. Sanotaan, että säännöt on tehty rikottaviksi ja siltä todella vaikuttaa monien myyntiehtojen kohdalla.
Hevostelijoita vaivaa myös koirapuolella järjestettävien kisojen vähäisyys ja ehkäpä ihan syystä. En kaipaa koirapuolelle mitään hektistä kisautustahtia, mutta kisoja saisi jo virtuaalikoirien lukumäärään nähden järjestää reilusti enemmän. Näin valinnanvara kasvaisi eikä ehkä tarvitsisi käydä niin mieletöntä kilpailua siitä kuka ehtii kisaamaan.

Kaikkia kommentteja ei toki tarvitse purematta niellä. Vaikka hevosharrastaja voi antaa hevospuolen kokemustensa perusteella hyvinkin todenmukaista palautetta meidän ongelmistamme, kannattaa muistaa, että molemmat maailmat ovat muokkautuneet oman harrastajajoukkonsa tarpeiden ja käsitysten mukaan. On myös hyvä huomata, että koiraharrastajia on ainakin toistaiseksi vähemmän kuin hevosharrastajia, joten meillä eivät kaikki hevosmaailman hienoudet ole vielä tarpeellisia toiminnan pitämiseksi kasassa. Toisaalta tulevaisuudessa hevosmaailmassa hyväksi todetut jutut voivat olla tarpeellisia meillä, sillä virtuaalikoiramäärä on jatkuvasti kasvamaan päin ja esimerkiksi kisoissa käydään kovaa taistelua siitä kuka mahtuu mukaan.
Virtuaalinen hevosmaailman ja koiramaailman erilaisuus voidaan nähdä positiivisena asiana, sillä näin harrastajalla on vapaus valita millaiseen maailmaan haluaa lähteä mukaan. Toisaalta mikään ei myöskään estä huopaamasta vastavirtaan vaikkapa koiramaailmassa, jos hevosmaailman tahti miellyttää enemmän, mutta hevoset eläiminä eivät iske.

24/7:n keskustelussa on nostettu koiramaailman epäkohdiksi myös hidastempoisuus ja lastentarhameininki.
Koiramaailman hitautta voin ainakin itse pitää jossain määrin totuutena. Pari epäonnistunutta yritystä valloittaa tonttia hevospuolelta ovat nimittäin osoittaneet, että hevosharrastajien hektinen tahti ei sovi meikäläiselle. Tässä tulee nimenomaan esiin se hevos- ja koiramaailman erilaisuus hyvässä mielessä: rennompaa meininkiä kaipaavat voivat hakeutua koirapuolelle ja hevospuoli on omiaan niille, jotka haluavat pistää tosissaan menemään.
Sen sijaan lastentarhameininkiä en kyllä ole koirapuolella(kaan) havainnut. Mielestäni Karvaturrilassa käydään harvinaisen asiallista keskustelua käyttäjämäärään ja heidän ikäskaalaansa nähden. Meininki voisi toki olla erilaista, jos valikoisimme ketkä pääsevät mukaan ja ketkä eivät, mutta näin koiraihmisen silmin hevospuolelta tuttu FVP vaikuttaa kummalliselta. Meillä kun nähdäkseni pyritään siihen, että kaikki lähtevät samalta viivalta ja ovat tervetulleita keskustelemaan asioista - annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Elämä niin IRL-maailmassa kuin virtuaalisestikin on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Viisas katselee maailmaa avarin silmin ja poimii muilta niitä järkeviä juttuja omaan toimintaansa. Vastapuolen kehitysehdotusten ja mielipiteiden lyttäämisestä suoralta kädeltä ei kukaan kypsy.

Metsä vastaa kuin sinne huudetaan

...tai sitten jättää vastaamatta. Karvaturrit.netin Mainostuksissa jokainen pääsee halutessaan esittelemään virtuaalikenneliään muille. En tiedä mitä te muut ajattelette, mutta ainakin itse mainostopikin postatessani odotan myös palautetta sivustostani. Kennelini ovat sitten ilmeisesti niin henkeäsalpaavia (hyvässä tai pahassa), että yleensä sitä kommenttia irtoaa hädin tuskin yhdeltä tai kahdelta käyttäjältä. Ei vaines, palautteen puute tuntuu häiritsevän myös muita sivustojaan esitteleviä.

Mainostuksiin postataan yleensä kertoakseen uuden kennelin synnystä tai vanhan sivustolla tapahtuneista muutoksista. Mainosketjun aloittanut haluaa saattaa hankkeensa mahdollisimman monen muun tietoisuuteen, joten hänen voidaankin ilman muuta olettaa myös haluavan kommenttia ja kehitysideoita sivustostaan. Siispä jokainen voisi pienellä vaivannäöllä suoda hänelle sen ilon.
Kiitos Marizan, Kirsin, Hobun, remin ja Millan kommenttien, tiedän ainakin heidän lukeneen joskus blogiani. Vaan mahtaako täällä vierailla muitakin virtuaalikoirailijoita? Ainakin merkintöjeni lopussa esiintyvien Kiinnostavuus-kyselyjen perusteella blogiin on joku muukin eksynyt, vaan ilman kommentteja en tiedä heidän olemassaolostaan. Mainostopikin aloittajakaan ei ilman palautteenantajia voi päätellä oikein mistään onko kukaan ylipäätään vieraillut hänen sivuillaan, saatika tutustunut niihin paremmin.
Olen itse asiassa suorastaan yllättynyt kuinka tänne blogiin on saatu kommentteja, vaikka Mainostuksissa joutuu yleensä nostelemaan topikkiaan kauan aikaa saadakseen edes viisi kommenttia täyteen. Kiitokset jo mainitsemilleni henkilöille, jotka ovat vaivautuneet kommentoimaan blogiani tai blogikirjoituksiani!

Haluaisiko joku valaista minua miksi se kommentoiminen tuntuu olevan useimmille niin vaikeaa? Pienen kommentin kirjoittaminen ei nimittäin paljoa tekijältään vaadi, sillä pelkällä yleissilmäyksellä osaa jo muodostaa mielipiteensä jonkun sivuista. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei kukaan tee mitään pelkillä muutaman sanan "IhQraksupoksu kennel" -kommenteilla.
Hyvä kommentti sisältää sekä risuja että ruusuja saajalleen, sillä harvemmin mikään sivusto on täysi nolla tai yltää täydellisyyteen. Muutama lause ulkoasusta ja vaikkapa tekstien asetteluista ja muotoiluista riittää jo suhteellisen monipuoliseen kommenttiin. Useimmat sivustojensa esittelijät ottavat myös kehitysideoita avoimin mielin vastaan, sillä jotkin virheet tai ongelmat saattavat jäädä itseltä huomaamatta. Jos tähän päälle jaksaa vielä hieman tutustua kennelin tekstien sisältöön, niin hyvä tulee.

Vaikka olemmekin virtuaalimaailmassa, jossa emme tapaa ihmisiä kasvotusten, elämme kuitenkin kokoajan vuorovaikutuksessa muiden harrastajien kanssa. Niin omat teot kuin tekemättä jättämisetkin sekä hyvässä että pahassa heijastuvat ennen pitkää takaisin.
Omaa mainostopikkia on turha nostella kommenttien toivossa, jos ei viitsi itse antaa palautetta myös muille. Myös tässä asiassa kannattaa itsekkyydestä ja oman napansa tuijottamisesta luopua, sillä hyvistä teoista oikeasti palkitaan. Joku, jonka virtuaalikenneliä vaivaudut kommentoimaan, saattaa palkita sinut vastakommentilla omasta kennelistäsi.
Vastaavasti jos joku kommentoi virtuaalikenneliäsi, kommentoithan itsekin hänen kenneliään sopivan hetken tullen?

Haastan jokaisen kommentoimaan muiden virtuaalikenneleitä. Antaa hyvän kiertää!