Päätä ja häntää kasvattamiseen

Törmäsin taannoin suorastaan pelottavaan uskomukseen. Joku onnistui yhdistämään virtuaalikoiran suvun pituuden ja yleisyyden. Pitkä suku tarkoittaa kuuleman automaattisesti myös yleistä sukua. Kamalaa, minä kun olen yhdeksi kasvatustyöni tavoitteiksi ottanut sekä pitkien sukujen rakentamisen että rotujeni geenipoolin laajentamisen. Kuvittelin vieläpä pystyväni molempiin yhtä aikaa! Pitkiin sukuihin liittyvä uskomus sai minut pohtimaan virtuaalikoirien kasvattamista ja jalostamista.

Melkein jokaisen virtuaalikennelin kasvatussivulta voi löytää jonkinlaisen kasvatusperiaatteet-osion. Tämä osio tuntuu melkein kennelissä kuin kennelissä tiivistyvän seuraavaan kliseiseen virkkeeseen: "Tavoitteeni on kasvattaa rodunomaisia, hyväluonteisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria."
Kun hetken miettii, kyseinen lause on yhtä tyhjän kanssa, kaunista sanahelinää virtuaalikennelin sivuilla. Miten virtuaalimaailmassa voi kasvattaa rodunomaisia, hyväluonteisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria? Kasvattien ulkonäkö ja luonne ovat lähes yksinomaan kasvattien omistajien käsissä. Niihin ei kasvattaja voi välttämättä kauheasti vaikuttaa, puhumattakaan esimerkiksi terveydestä.

Muutamat ovat kuulleet jossakin yhteydessä niinkin hienon sanan kuin "jalostaminen" ja korvaavat sillä kasvattamisen: "Tavoitteeni on jalostaa rodunomaisia, hyväluonteisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria." Sori, metsään meni - taas. Mistähän jalostamisessa onkaan oikeasti kysymys? Wikipedia valaisee asiaa näin:

Jalostus on elävien eliöiden, mikrobien, eläinten tai kasvien kehittämistä haluttuun suuntaan keinotekoisesti, eli toisin sanoen jalostus on ihmisen tietoisesti ohjaamaa ja nopeuttamaa evoluutiota.

Edelleen törmäämme samaan ongelmaan: Miten virtuaalikasvattaja pystyy vaikuttamaan virtuaalikoiriensa evoluutioon, siihen millaiseen suuntaan kasvattien ominaisuudet kehittyvät? Ei mitenkään.

Virtuaalikenneleiden yhteydessä käyttäisin sanaa jalostus hyvin varovaisesti. Kasvattaminen on ehkä lähempänä sitä, mitä me teemme. Pelkään saavani osan virtuaalikennelharrastajista niskaani seuraavalla väitteellä, mutta ihan silläkin uhalla: useimpien virtuaaliharrastajien "kasvattamista" voisi kutsua lähinnä mielivaltaiseksi kasvatteluksi tai jopa pelkäksi sattumanvaraisten koirien astutteluksi.

Mitä virtuaalinen kasvatustyö sitten mielestäni on? Ainut asia, johon kasvattaja voi kasvattinsa nimen ohella vaikuttaa, on sukutaulu: siellä esiintyvät koirien nimet ja niiden edessä olevat tittelirivit. Virtuaalikoiraharrastajat ovat jo tiedostaneet sen, että meriitit ovat ainoa asia, jonka pentueen vanhemmat jälkeläisilleen jättävät. Nyt haluaisinkin korostaa sukutaulujen merkitystä muilta osin.

Hevospuolella on yleisesti käytössä meillä lähes tuntemattomat käsitteet "pitkä suku" ja "vanhanlinjan edustaja". Esimerkiksi suomenhevosilta löytyy sukutauluja, jotka sisältävät hevosia aivan uskomattoman monilta virtuaalihevossukupolvilta. Mielestäni myös virtuaalikoirien kasvatuksessa tulisi pyrkiä pitkien ja yhtenäisten sukujen luomiseen. Muuhun kun emme valitettavasti virtuaalikasvatuksessa kykene vaikuttamaan.

Pääsemmekin siihen suorastaan pöyristyttävään uskomukseen pitkistä sivuista. Toivon totisesti, että virtuaalikoiraharrastajien keskuudessa elä yleisenä uskomus siitä, että pitkä suku on aina yhtä kuin yleinen suku.
Sukujen yleistymisestä on tehty koirapuolella suorastaan kirosana. EVM-koiria pidetään pelastavina enkeleinä. Ne tuovat tietenkin arvokasta laajennusta geenipooleihin, mutta rikkovat myös sukutauluja. Karvaturrit.netin Pentueet-osiota selaillessa voi kiinnittää huomiota siihen kuinka monen pentueen toinen vanhemmista on EVM-koira. Erityisen pienilukuisilla roduilla EVM-koiran käyttäminen voi olla välttämätöntä, mutta muutamakin rotunsa edustaja tuo valinnanvaraa.
Juuri EVM-koirien vuoksi sukujen yleistymistä ja sen aiheuttamaa sukusiitoksen pelkoa ei tarvitsisi pitää virtuaalisesti suurena peikkona. Voimme aina tuoda uusia koiria ja aloittaa niistä uusien linjojen rakentamisen!

Peräänkuuluttaisin kasvattajien yhteistyötä ja rotuyhdistysten merkitystä sukujen rakentamisessa. Kasvattajat saisivat lainata ja tarjota koiriaan toisten käyttöön nykyistä aktiivisemmin. Tietenkin menestyksekkäästä kolmipolvisesta uroksesta olisi hienoa saada pentuja oman kennelnimen alle, mutta kannattaa aina miettiä haluaako ajaa omia etujaan vai rotunsa etuja. Jos joltakin toiselta löytyy voittoisa kolmipolvinen narttu, mikset lainaisi urostasi hänelle? Vastaavasti voit joskus saada omalle nartullesi sopivan uroksen lainaan häneltä tai joltakulta muulta.

Sukujen pituuksien kasvattaminen yhtenäisyyttä rikkomatta vaatii kärsivällisyyttä, kun ei puhuta saksanpaimenkoiran kaltaisista runsaslukuisista roduista, joissa useampi kasvattaja voisi olla tekemässä samaa. Kuitenkin jo yksikin ihminen pystyy ihmeisiin, kun tekee kasvatusvalintojaan pitkällä tähtäimellä. Jos nartullesi ei löydy sillä hetkellä sopivaa urosta, odota että joku hyvältä vaikuttava kerää tuloksia tai ala itse rakentaa linjaa, saat jossain vaiheessa sopivan uroksen.

Pitkien ja yhtenäisten sukujen rakentamisen ei pidä antaa kuitenkaan mennä siihen pisteeseen, että sukutauluissa tuijotetaan ainoastaan visuaalista rakennetta. Yhtälailla samaan aikaan tulee muistaa meriittien periytyminen ja se mitä itse haluaa kasvatustyöllään rodulle tarjota.

Jokaisen kannattaa omalla kohdallaan pysähtyä miettimään omaa kasvatustyötään ja kasvattiensa suvun merkitystä. Virtuaalikasvattaja kykenee valinnoillaan vaikuttamaan hyvin paljon suvun yleistymiseen. Pitkiä sukuja voi rakentaa yleistämättä niitä liikaa. Juuri tässä piilee virtuaalisen kasvatustyön suurin haaste: miten rakentaa pitkiä sukuja rikkomatta ja yleistämättä niitä liikaa.

Pisara on meren alku

Jännää kuinka ihmiset osaavat tehdä kasvatusrodun valinnastakin niin kovin vaikeaa. Mahdan olla oikea onnenpekka kun tiedän tarkalleen mitkä rodut minua kiinnostavat! Toiset kun tuntuvat punnitsevan mitä kummallisimpia asioita rotuja valitessaan. Vaikuttaa vähän huolestuttavalta kun riittävä kysyntä näkyy nousevan yhden jos toisenkin tärkeimmäksi kriteeriksi rotua valitessa.

Kysynnältään ja kannaltaan suuremman rodun kasvattaminen voi olla hauskempaa ja helpompaa, kun pentuja ei tarvitse kaupata kovinkaan pitkään ja jalostukseen löytyy riittävästi materiaalia. Kasvatusrodun valinnan ensimmäinen, ja ehkä myös ainoa, kriteeri pitäisi kuitenkin olla oma kiinnostus, ei suinkaan muiden kiinnostus. Kuten jo Tähdenlentoja tähyilemässä -tekstissä kirjoitin, mieleinen kasvatusrotu on usein parhaita keinoja säilyttää mielenkiinto kennelin ylläpitoa kohtaan.

Kasvattajalta vaaditaan toki kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea työtä harvinaisempaa rotua olevien pentujen kauppaamiseksi. On tässä tullut itsekin tuskailtua milloin mistäkin syystä: kasvatit eivät käy kaupaksi, kiertävät kodista toiseen tai seisovat toimettomana nurkassa... Ongelmat eivät kuitenkaan estä kasvatustyötä, jos kiinnostusta rotua kohtaan oikeasti löytyy.
Harvinaisempien rotujen herättäminen nousee aina välillä puheenaiheeksi. Jos uudet harrastajat päätyvät aina suosituimpiin rotuihin niiden "helppouden" vuoksi, harvinaisempien kantojen nostaminen tulee olemaan mahdoton tehtävä. Jo yksi ainut ihminen pystyy kuitenkin ihmeisiin kun haluaa oikeasti tehdä hyvää jonkin rodun eteen.

Olen itse Meripelastajan kanssa elävä esimerkki siitä kuinka harvinainen rotu nostetaan harrastajien tietoisuuteen. Veikkaanpa, että iso osa turrilaisista väläyttäisi landseerin ensimmäisenä, jos heiltä kysyttäisiin mitä Lansu_ tuo mieleen. Ahkera landseereista puhuminen ja Meripelastajan esittely ovat saaneet virtuaalisen landseerkannan nousemaan parista hassusta koirasta jo reiluun pariinkymmeneen yksilöön. Paljon on vielä tekemistä esimerkiksi pysyvien virtuaalikasvattajien mukaan saamiseksi, mutta mitäpä sitä en tekisi tämän hienon rodun puolesta?
Landseerin kaltaisia pieniä rotuja on tällä hetkellä hyvin paljon virtuaalimaailmassa. Uskoakseni useammallekin niistä löytyisi ainakin se yksi kiinnostunut (tuleva) harrastaja, joka voisi omalla tekemisellään nostaa rodun suuremman yleisön tietouteen. Tätä ei kuitenkaan tule tapahtumaan tapahdu, jos kaikki uudet harrastajat kääntyvät tai heidät kannustetaan heti suurempilukuisten rotujen pariin.

Tarkoitukseni ei ole käännyttää esimerkiksi saksanpaimenkoira- tai samojedinkoiraihmisiä harvinaisempien rotujen pariin vaan kannustaa niitä harrastajia, joilta löytyy oikeasti kiinnostusta näihin rotuihin. Rohkea rokan syö eikä mene sieltä missä aita on matalin. ;)

Kahden kauppa, kahden sitoumus

Pommitan teitä nyt ahkerasti blogimerkinnöillä, mutta toivottavasti jaksatte siitä huolimatta lukea ja vaikka kommentoidakin niitä. Sanottavaa riittää niin monen aiheen edestä, etten malttaisi pitää sormiani poissa näppäimistöltä. :D
Tällä kertaa otin aiheekseni virtuaalikasvattajien asettamat myyntiehdot ja kasvattajan oikeudet. Monilla virtuaalikenneleillä on pennunomistajilleen erilaisia kriteerejä ja ehtoja, joita halutaan noudatettavan enemmän tai vähemmän tarkasti. Monet myyntiehdoista ovat helposti ymmärrettäviä ja suvaittavia, tavallaan jo ostovaiheessa uuden omistajaa ja kasvattajaa sitovia velvollisuuksia. Olen kuitenkin joidenkin kohdalla pohtinut sitä kuinka paljon kasvattaja voi määritellä poismyydyn kasvattinsa elämää ja tämän omistajan päätöksiä.

Selkeyden vuoksi päätin käsitellä ja kommentoida erilaisia myyntiehtoja yksitellen. Olen järjestänyt ehdot sijoittamalla mielestäni tärkeimmät alkuun ja vähemmän tärkeät tai jopa liioitellut loppupäähän.

1. Pysyvä ja rakastava koti
Itse koen pysyvän kodin ehdottomasti kaikkein tärkeimpänä myyntiehtona. Se on mielestäni jokaisen kasvattajan oikeus ja toisaalta jokaisen koiranomistajan vähimmäisvelvollisuus. Kukapa ei haluaisi kasvatilleen elinikäistä kotia kun ainakin omien rotujeni kohdalla kasvattien jälleenmyynti tuntuu usein varsin tuskalliselta yritykseltä.
Moni yhdistää pysyvän kodin yhteyteen myös toiveen rakastavasta ja huolehtivasta kodista. IRL-koiran kohdalla huolehtiva olisi suhteellisen helppo määritellä, mutta virtuaalikoiran kyseessä ollessa määritelmä lienee jokaisen itse pääteltävissä. Itse olen ajatellut kyseisen ilmaisun tarkoittavan noin yleiskatsaukseltaan myyntiehtoja toteuttavaa kotia, mutta tiedä sitten mitä joku toinen ajaa tuolla takaa.
Suuresta merkityksestään huolimatta tämä ehto näyttää valitettavasti kuuluvan niihin vaikeimmin valvottaviin ehtoihin. Varsin huomattavalla osalla ostajista on nimittäin tapana ostotarjousta tehdessään vähän kaunistella ja maalailla tulevaisuutta kultaisemmaksi kuin mitä todellisuus tulee olemaan. Jyvien erottaminen akanoista on liki mahdoton tehtävä, sillä vaikka tyyppi olisi pyörittänyt muiden rotujen edustajia kauan ja hartaasti, innostus juuri kyseistä koiraa kohtaan voi kadota alta aika yksikön. Virtuaalikoiran kauppaaminen on ikävä kyllä aina vähän sattuman kauppaa, ellei onnistu myymään kasvattiaan pitkänlinjan rodunharrastajalle.

2. Kuulumiset
Kuulumiset ovat aina kuuluneet myyntiehtojeni kärkikastiin, sillä niiden avulla tiedän kasvatinomistajan olevan edelleen kuvioissa mukana ja kasvattini hengissä. Ahkera kuulumisten kertominen korvaa mielestäni suhteellisen hyvin vähemmälle jääneen kilpailuttamisen, itse kun en edes vaadi kilpailemista kaikilta kasvateiltani. Erityisesti mieltä ovat lämmittäneet ne kasvatinomistajat, jotka ovat jaksaneet päivitellä koiransa kuulumisia vaikkapa blogiin tai päiväkirjaan kaikkien nähtäväksi.
Kuulumisten kertomista en koe kuitenkaan pelkästään kasvatinomistajan velvollisuudeksi, vaan aktiivisuutta vaaditaan mielestäni myös kasvattajan itsensä puolelta. Jos kasvatinomistajista ei kuulu mitään useampaan kuukauteen, tapaan ainakin itse kyselemään kuulumisia sähköpostilla. Kasvattajat, minä mukaan luettuna, voisivat myös tiedottaa nykyistä aktiivisemmin kennelinsä asioista kasvatinomistajilleen. Uskoakseni moni kasvatinomistaja merkitsisi mielellään koiriensa kisakalenteriin näiden vanhempien tuoreimpia meriittirivejä yms.
Itse voin kyllä kiittää useimpia kasvatinomistajia, sillä monet heistä ovat kertoneet kiitettävän aktiivisesti ja auliisti koiriensa tuoreimpia kuulumisia!

3. Tietojen merkitseminen koiran sivuille
Useimpien virtuaalikenneleiden myyntiehdoissa määritellään ne muutamat tiedot, jotka näiden kasvattien sivuilta tulee löytyä. Yleisimpiä vaadittuja perustietoja ovat koiran virallinen nimi, rotu, sukupuoli, syntymäaika, kasvattaja ja vähintään vanhempien nimet. Näiden perustietojen muokkaaminen kielletään yleensä ihan ymmärrettävästä syystä.
Monet tarkentavat vielä kuinka esimerkiksi kasvattajan nimi tai vanhempien nimet tulee esittää. Olen itsekin määritellyt aika tarkasti kuinka kasvattieni sivuilta tulisi kasvattajamerkintä löytyä. Aivan toinen juttu onkin sitten se kuinka tarkasti olen syynännyt merkinnän oikeellisuutta kasvattieni sivuilta... Eipä tuota ole juuri tullut tarkastettua.
Jotkut tuppaavat edellä mainittujen ohella vaatimaan myös kokonaisen sukutaulun, kilpailukalenterit ja kuvat kasvattiensa sivuille. Yhtä aikaa voimme miettiä sitä kuinka paljon kasvattajalla on oikeus saada tahtojaan läpi kasvattiensa sivujen kohdalla. Mielestäni perustietojen vaatiminen on ihan ok, koska ne löytyvät yleensä muutenkin koirien sivuilta. Kuvien ja sukutaulun kohdalla asia on sen sijaan vähän niin ja näin, sillä jokaisella on kuitenkin oma tapansa rakentaa koiriensa sivut.

4. Jälleenmyyntikielto & takaisinotto-oikeus
Moni kasvattaja vaatii ilmoittamaan itselleen kasvattiensa myyntiaikaista ensimmäisenä. Kuulun itsekin näihin harrastajiin, jotka haluavat tietää kasvattiensa kulloisenkin omistajan ja mielellään vielä päättää mahdollisista uusista kodeista. Olen myös monien muiden tapaan asettanut kasvattienomistajilleni jälleenmyyntikiellon eli he eivät saa kaupata kasvattiani eteenpäin ainakaan ilman lupaani, harvemmin myöskään sitä lupaa annan.
Useimmat pyrkivät valvomaan myyntiehtojensa noudattamista ns. "kasvattajan takaisinotto-oikeudella", jonka mukaan kasvattaja saa ottaa kasvattinsa takaisin, mikäli kokee sen joutuneen vääränlaiseen kotiin. Itse en ole myyntiehdoissani kyseistä kohtaa maininnut, mutta koen olevani valmis tekemään tämän tarvittaessa. En tiedä kuinka paljon ihmiset ovat kasvattejaan väkisin takaisin ottaneet, omalla kohdallani ei ole ainakaan ollut tarvetta.
Olen muutamaan otteeseen kuullut kritiikkiä näitä molempia kieltoja koskien. Perusteluja en suuremmin muista, mutta joku taisi aikanaan sanoa, että IRL-maailmassakaan harvemmin kasvattaja valvoo sen suuremmin kasvattiensa myyntiä. Tavallaan ymmärrän esitetyn kritiikin, mutta toisaalta virtuaalimaailma ja IRL-maailma eroavat kuitenkin hyvin monelta osin. Virtuaalikoiramaailmassa jokaisen on suhteellisen helppo ainakin tällä hetkellä seurata kasvattejaan, joten jälleenmyyntikiellon ja takaisinotto-oikeuden asettaminen ja valvominenkin on helppoa.

5. Koiran kilpailuttaminen
Kilpailuttaminen tuntuu olevan monilla virtuaalikasvattajilla tuolla myyntiehtojen alkupäässä, kaikkein tärkeimpien kohtien joukossa. Tämä tuntuu myös olevan useimmilla se kriteeri minkä perusteella kasvatit kaupataan ihmisille: mitä ahkerampi koti jokaisella kasvatilla on, sitä parempi. Valitettavasti kilpailuttamiseen liittyy monia tulkinnanvaraisia ja toisaalta myös ylilyötyjä ehtoja.
Tavanomaisin toteamus lienee: "En myy kasvattejani sohvakoiriksi." No, minäpä myyn, tosin sillä ehdolla, että koiran hengissä olo näytetään sitten vaikkapa aika-ajoittaisten kuulumisten tai päiväkirjan muodossa. Ymmärrän, että omat kasvatit halutaan kisakentille näyttämään muille kaappien paikat, mutta itse ainakin pyrin pitämään ostajaehdokasjoukkoni mahdollisimman suurena. Näin ollen olen valmis myymään myös esimerkiksi virtuaalitalleille ja -maatiloille, vaikkeivät niiden omistajat olisikaan halukkaita koiriensa kanssa kilpailuja kiertämään.
Mitä äsken kiertelin virtuaalikenneleiden sivuilla, niin aika harva vaatii nykyään ahkeraa kilpailutusta, mutta toisaalta ei myöskään määrittele sitä sopivaa kisautusmäärää. Sen sijaan yhä useampi kasvattaja tuntuu määrittelevän lajit, joissa haluaa kasvattiensa vähintään kisaavan. En oikein ymmärrä tämän ideaa, haluavatko kasvattajat tosiaan istuttaa kaikki kasvattinsa samaan muottiin? Monille roduille löytyy rodunomaisia kokeita, mutta eivät esimerkiksi kaikki landseeritkaan ui tai pelasta vedestä. Kyllä minä ainakin haluan kasvattieni olevan yksilöitä ja kisaavan niille sopivissa lajeissa eikä niin, että kaikki kiertävät samoja harrastuksia. En myöskään näe kasvattajalla minkäänlaisia oikeuksia määritellä sitä, missä kilpailuissa jo hänen jo poismyyty kasvattinsa saa kilpailla - sijoituskoirat ovat toki asia erikseen.
Toinen tällä hetkellä huudossa olevia ilmiö on käyttölajien merkityksen korostaminen ja osa kasvattajista ei sanojensa mukaan myy koiria pelkäksi näyttelykoiraksi tai edes näyttelypainotteisiksi. Käyttölajit ovat toki tärkeitä, mutta ehkä pitäisi tässäkin asiassa mennä mieluummin sitä kultaista keskitietä eikä unohtaa näyttelyiden merkitystä. Löytyy rotuja, jotka eivät oikeassa elämässä edes sovi kovin moniin käyttölajeihin, joten en ymmärrä miksi tällaisia koiria ei voisi myydä näyttelypainotteisiksi tai pelkiksi showkehienkin tähdiksi. Sitä paitsi näyttelyt tuntuvat nykypäivänä olevan ainakin omien rotujeni parissa ainut laji, joihin mahtuu mukaan käymättä armotonta nopeuskilpailua.

6. Vain tietynlaisiin kenneleihin
Aiemmin muodissa oli ilmaus "ei Expagella oleviin tai valmiin ulkoasun omaaviin kenneleihin". Nyt kiertelin vajaat parikymmentä kenneliä enkä törmännyt yhteenkään tällaiseen myyntiehtoon, mikä on mielestäni varsin hyvä juttu. Tietynlaisia kenneleitä ei nimittäin pidä iskeä yhteen ja samaan muottiin vaan esimerkiksi valmisulkoasua kantavista kenneleistä voi löytyä parempiakin kasvatinomistajia kuin hienoilla timanttiasuin kuorrutetuista kenneleistä. Tosin nykypäivänä harvasta kennelistä löytyykään enää valmisulkoasuja, ainakaan Freewebsin yms. asuja.
Sen sijaan useampikin kieltäytyy nykyään myymästä keskeneräisiin kenneleihin, minkä ymmärrän oikein hyvin. Itsekään en mielelläni myy vasta valmistumassa olevaan kenneliin, sillä sen valmistumisesta ja toisaalta elinkaaren pituudesta ei ole mitään takeita (katso merkintä Tähdenlentoja tähyilemässä). Tässäkään tapauksessa ei toki pitäisi sulloa kaikki valmisteilla olevia kenneleitä samaan maitopurkkiin, mutta minkäs teet...

7. Jalostussuunnitelmat
Tässäpä sitten se myyntiehtojen osio, jota katson itse aika pahasti kieroon. Kasvattaja voi pyytää ilmoittamaan pentuesuunnitelmista, mikä toisaalta kuuluu tavallaan jo kuulumisten kertomiseen. Halutessaan jokainen voi kommentoida ihan minkä tahansa koiran jalostuskäyttöä, mutta virtuaalikasvattajilla on mitä kummallisimpia sääntöjä ja määräyksiä koskien kasvattiensa jalostuskäyttöä. Joku vaatii kasvatinomistajaa neuvottelemaan aiheesta kanssaan ennen pentueen teettämistä ja jotkut jopa jakelevat ns. "jalostusoikeuksia".
Kasvattaja on toki kasvattaja, mutta miksi hän saisi määräillä poismyytyjen kasvattiensa jalostuskäyttöä? Eihän kukaan muukaan voi määrätä kenen koirat saavat saada pentuja ja kenen eivät. Kasvattajan tulisi itse pentuetta teettäessään järjestää asiat niin, että hänen (tai kenenkään muunkaan) ei tarvitse puuttuu syntyvien pentujen jalostuskäyttöön. Tämä tapahtuu ihan puhtaasti harkitsemalla tarkkaan sopivaa yhdistelmää, pentujen lukumäärää ja tulevia koteja. Tulen taatusti karttamaan viimeiseen asti pentueita, joissa kasvattaja ryhtyy jakelemaan jalostusoikeuksia vain tietyille koirille.

Siinäpä teille aimo annos virtuaalisia myyntiehtoja sekä näkemyksiäni niiden tarpeellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Näin loppuun voisi vielä todeta, että tarkastelkaapa omia myyntiehtojanne ja niiden tärkeysjärjestystä. Mielestäni kunkin pitäisi kaupata koiriaan sellaisilla myyntiehdoilla, jotka pystyy itsekin toteuttamaan. Jos vaatii kasvatinomistajilta parikymmentä kilpailua kuukaudessa muutamasta tietystä lajista, on varmasti itsekin valmis noudattamaan omia ohjeitaan - eikös?

Tähdenlentoja tähyilemässä

Virtuaalikenneleiden perustamisella itsellään on selvästi oma viehätyksensä, sillä monet harrastajat tuppaavat työntämään lusikkansa uuteen soppaan edellisten vielä kiehuessa liedellä. Uutuuden kiillon sokaisemina he sitten unohtavat vanhempien hankkeidensa olemassaolon ja antavat niiden palaa pohjaan. Jäljet jäävät tietenkin muiden siivottavaksi.

Omaankin viisivuotiseen virtuaalihistoriaani mahtuu peräti kahdeksan kenneliä, mikä on aika paljon. Virtuaalikenneleitä on siis tullut ja mennyt minunkin virtuaalihistoriassani, mutta uskoakseni saavutukseni ei ole mitään niiden rinnalla, jotka pukkaavat uutta kenneliä parin kuukauden välein ja hautaavat samalla vanhan historiaan. Liekö näiden takana kykenemättömyys tehdä lopullisia päätöksiä vai mikä, mutta tulevien ja menevien virtuaalikennelien ilmiöt näkyvät toistuvan nimenomaan tiettyjen ihmisten kohdalla.

Joillakin ongelmana tuntuu olevan oman rodun puute. Kaikki eivät ilmeisesti onnistu koskaan löytämään sitä itselleen kaikkein mieluisinta ja sopivinta rotua vaan kokeilevat useampia erilaisia syöttejä, josko jonkin kohdalla nappaisi se THE rotu. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joille se oma rotu on päivänselvä tapaus.
Voisivatko omaa rotua etsivät välttää tämän rotujen välillä surffailun? Uskoakseni kyllä, ratkaisu löytyy yksityisten koirien tai sekakennelin ylläpidosta. Jokaiselle omistamalleen rodulle ei tarvitse perustaa omaa kenneliään, vaan uuden rodun astuessa kuvioihin sen voi liittää jatkoksi edelliseen laumaan. Jos rotu alkaa myöhemmin - tarkan harkinnan jälkeen - tuntua selkeästi omalta, sille voi sitten perustaa oman kennelin. Miksi turhaa pitää viittä kahden koiran kenneliä kun voi yhdistää kaikki kymmenen koiraa yhteen ja samaan kenneliin tai yksityisten sivuille?

Omalla kohdallani olen huomannut jonkinlaisen riittämättömyyden tunteen ja tekemisen puutteen yhdistelmän luovan innostusta perustaa uusia hankkeita: Oma virtuaalikennel tuntuu kovin pieneltä ja mitättömältä jonkin toisen vieressä. Kaverin virtuaalikennelin uusi ulkoasu näyttää paljon omaa hohdokkaammalta ja oma muistuttaa siihen verrattuna lähinnä takkutukkaista metsänpeikkoa. Tai sitten yksinkertaisesti sormet syyhyävät tekemistä, mutta kaikki kisakalenterit on jo päivitelty, mahdollisiin kisoihin osallistuttu ja kennelin tekstitkin syynätty moneen kertaan läpi. Lääkkeitä näihin ongelmiin on onneksi olemassa.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa liika oman kennelin vertaileminen muihin. Aina silloin tällöin voi pohtia, että kaipaisikohan omani jotain lisää, mutta älä anna muiden hienojen ulkoasujen vähentää omasi loistetta. Jos oman kennelinsä sivuilla viihtyy vähän turhankin tiuhaan, se alkaa helposti näyttää loppuun kulutetulta. Muistahan kuitenkin, että kennelissäsi vierailevat ihmiset eivät välttämättä vieraile sivuilla kerran päivässä - heidän silmissään kennelisi saattaa olla tähdistä kirkkain! Sitä paitsi mitäpä sen uuden kennelin perustaminen auttaa, sinun käsialaasihan se on ja jälki siten luultavasti samantyyppistä kuin nykyisen kennelisi.
Oma Meripelastajani on syntynyt suurimmaksi osaksi tekemisen puutteessa. Olen nimittäin suunnannut ylimääräisen energiani vanhaan kenneliin sen sijaan, että olisin pukannut uutta pystyyn. Kielsin edellisessä kappaleessa liian vertailun, mutta mielestäni monet virtuaalikennelit kaipaavat nykyään sisällön täytettä koristelevien ulkoasujen sijaan. Niinpä tekemisen puutteessa kannattaa selailla muiden virtuaalikenneleiden sivuja ja pohtia mitä oman kennelin sisällöstä mahdollisesti puuttuu. Itse olen todennut virtuaalitallien toimivan usein vielä kenneleitäkin parempana inspiraationlähteenä. Suuntaa ne voimavarasi vanhoihin kenneleihin äläkä pukkaa kevyitä sivuprojekteja tylsyyden vaivatessa. Yksi lääke tekemisen puutteeseen seisoo muuten nenäsi edessä: laita pystyyn blogi, jonne voit kirjoitella aina kun et muutakaan keksi!

Uutta virtuaalikenneliä pystyyn pukatessa kannattaa myös miettiä muita kanssaharrastajia. Olisiko sinusta kovin mukavaa kaupata jollekulle ahkeraksi kuvittelemallesi tyypille kasvattiasi ja saada se sitten parin kuukauden kuluttua takaisin, koska ostajan innostus ei sittenkään riitä? Nämä tähdenlentoja tehtailevat virtuaalikoirailijat ovat muodostuneet ainakin oman kasvatustyöni suurimmaksi ongelmaksi. Olen useammin kuin kerran saanut uudelleen kaupata jo kerran myytyjä kasvatteja kun ensimmäinen omistaja seisottaa koiraa sivuillaan pari kuukautta toimettomana ja palauttaa sitten innostuksen puutteen vuoksi.
Muutenkin kanssakasvattajien kannalta on ihan kiva, jos harkitset vähän pidempään kennelin perustamista. Meripelastajan kolmevuotisen historian aikana on nähty ainakin kolme muutakin landseerkasvattajaa, mutta jokainen näistä lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Täytyyhän toki olla iloinen, että ainakin joku on joskus kiinnostunut omasta rodusta, mutta kaipaisimme ennemminkin niitä pitkänlinjan kasvattajia kuin muutaman kuukauden tähdenlentoja.

Näin loppupuolelle koottuna vielä muutama ohje uuden virtuaalikennelin perustamista harkitsevalle:

• Mieti ensimmäisenä miksi kennelin perustaminen kiinnostaa, johtuuko se jostain koirarodusta vai esimerkiksi tekemisen puutteesta.
• Pelkästä tekemisen puutteesta johtuva innostus kannattaa suunnata vanhaan kenneliin tai esimerkiksi blogikirjoitteluun.
  
• Harkitse tarkkaan oletko oikeasti kiinnostunut kasvatusrodusta vai onko kyse vain uuden rotututtavuuden alkuhuumasta.
• Uhraa aikaa kennelin kasvattajanimen pohdintaan, sillä jo sen mielekkyys itsessään voi lisätä kiinnostustasi kenneliä kohtaan.
• Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eli tee hyvät suunnitelmat ennen kuin alat rakentaa uutta kenneliä.
• Ennen kaikkea: käytä virtuaalikenneliisi aikaa ja vaivaa!
  

Virtuaalikenneliä perustaessa kannattaa suunnitteluun käyttää suurempikin tovi, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koiria ei kannata alkaa haalia puolivalmiiseen kenneliin vaan sivut on hyvä valmistella ensin kaikessa rauhassa loppuun saakka. Monet kasvattajatsanovat, etteivät mielellään myy kasvattejaan keskeneräisiin kenneleihin. Olen tosin huomannut tämän tarkoittavan lähinnä uusien harrastajien keskeneräisiä kenneleitä, ei niinkään vanhojen tuttujen uusia hankkeita. Ehkäpä kynnys ajaa puskutraktorilla virtuaalikennelinsä yli kasvaa suuremmaksi kun tietää käyttäneensä aikaa ja vaivaa kennelin suunnitteluun.