Virtuaalikenneleiden perustamisella itsellään on selvästi oma viehätyksensä, sillä monet harrastajat tuppaavat työntämään lusikkansa uuteen soppaan edellisten vielä kiehuessa liedellä. Uutuuden kiillon sokaisemina he sitten unohtavat vanhempien hankkeidensa olemassaolon ja antavat niiden palaa pohjaan. Jäljet jäävät tietenkin muiden siivottavaksi.
Omaankin viisivuotiseen virtuaalihistoriaani mahtuu peräti kahdeksan kenneliä, mikä on aika paljon. Virtuaalikenneleitä on siis tullut ja mennyt minunkin virtuaalihistoriassani, mutta uskoakseni saavutukseni ei ole mitään niiden rinnalla, jotka pukkaavat uutta kenneliä parin kuukauden välein ja hautaavat samalla vanhan historiaan. Liekö näiden takana kykenemättömyys tehdä lopullisia päätöksiä vai mikä, mutta tulevien ja menevien virtuaalikennelien ilmiöt näkyvät toistuvan nimenomaan tiettyjen ihmisten kohdalla.
Joillakin ongelmana tuntuu olevan oman rodun puute. Kaikki eivät ilmeisesti onnistu koskaan löytämään sitä itselleen kaikkein mieluisinta ja sopivinta rotua vaan kokeilevat useampia erilaisia syöttejä, josko jonkin kohdalla nappaisi se THE rotu. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joille se oma rotu on päivänselvä tapaus.
Voisivatko omaa rotua etsivät välttää tämän rotujen välillä surffailun? Uskoakseni kyllä, ratkaisu löytyy yksityisten koirien tai sekakennelin ylläpidosta. Jokaiselle omistamalleen rodulle ei tarvitse perustaa omaa kenneliään, vaan uuden rodun astuessa kuvioihin sen voi liittää jatkoksi edelliseen laumaan. Jos rotu alkaa myöhemmin - tarkan harkinnan jälkeen - tuntua selkeästi omalta, sille voi sitten perustaa oman kennelin. Miksi turhaa pitää viittä kahden koiran kenneliä kun voi yhdistää kaikki kymmenen koiraa yhteen ja samaan kenneliin tai yksityisten sivuille?
Omalla kohdallani olen huomannut jonkinlaisen riittämättömyyden tunteen ja tekemisen puutteen yhdistelmän luovan innostusta perustaa uusia hankkeita: Oma virtuaalikennel tuntuu kovin pieneltä ja mitättömältä jonkin toisen vieressä. Kaverin virtuaalikennelin uusi ulkoasu näyttää paljon omaa hohdokkaammalta ja oma muistuttaa siihen verrattuna lähinnä takkutukkaista metsänpeikkoa. Tai sitten yksinkertaisesti sormet syyhyävät tekemistä, mutta kaikki kisakalenterit on jo päivitelty, mahdollisiin kisoihin osallistuttu ja kennelin tekstitkin syynätty moneen kertaan läpi. Lääkkeitä näihin ongelmiin on onneksi olemassa.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa liika oman kennelin vertaileminen muihin. Aina silloin tällöin voi pohtia, että kaipaisikohan omani jotain lisää, mutta älä anna muiden hienojen ulkoasujen vähentää omasi loistetta. Jos oman kennelinsä sivuilla viihtyy vähän turhankin tiuhaan, se alkaa helposti näyttää loppuun kulutetulta. Muistahan kuitenkin, että kennelissäsi vierailevat ihmiset eivät välttämättä vieraile sivuilla kerran päivässä - heidän silmissään kennelisi saattaa olla tähdistä kirkkain! Sitä paitsi mitäpä sen uuden kennelin perustaminen auttaa, sinun käsialaasihan se on ja jälki siten luultavasti samantyyppistä kuin nykyisen kennelisi.
Oma Meripelastajani on syntynyt suurimmaksi osaksi tekemisen puutteessa. Olen nimittäin suunnannut ylimääräisen energiani vanhaan kenneliin sen sijaan, että olisin pukannut uutta pystyyn. Kielsin edellisessä kappaleessa liian vertailun, mutta mielestäni monet virtuaalikennelit kaipaavat nykyään sisällön täytettä koristelevien ulkoasujen sijaan. Niinpä tekemisen puutteessa kannattaa selailla muiden virtuaalikenneleiden sivuja ja pohtia mitä oman kennelin sisällöstä mahdollisesti puuttuu. Itse olen todennut virtuaalitallien toimivan usein vielä kenneleitäkin parempana inspiraationlähteenä. Suuntaa ne voimavarasi vanhoihin kenneleihin äläkä pukkaa kevyitä sivuprojekteja tylsyyden vaivatessa. Yksi lääke tekemisen puutteeseen seisoo muuten nenäsi edessä: laita pystyyn blogi, jonne voit kirjoitella aina kun et muutakaan keksi!
Uutta virtuaalikenneliä pystyyn pukatessa kannattaa myös miettiä muita kanssaharrastajia. Olisiko sinusta kovin mukavaa kaupata jollekulle ahkeraksi kuvittelemallesi tyypille kasvattiasi ja saada se sitten parin kuukauden kuluttua takaisin, koska ostajan innostus ei sittenkään riitä? Nämä tähdenlentoja tehtailevat virtuaalikoirailijat ovat muodostuneet ainakin oman kasvatustyöni suurimmaksi ongelmaksi. Olen useammin kuin kerran saanut uudelleen kaupata jo kerran myytyjä kasvatteja kun ensimmäinen omistaja seisottaa koiraa sivuillaan pari kuukautta toimettomana ja palauttaa sitten innostuksen puutteen vuoksi.
Muutenkin kanssakasvattajien kannalta on ihan kiva, jos harkitset vähän pidempään kennelin perustamista. Meripelastajan kolmevuotisen historian aikana on nähty ainakin kolme muutakin landseerkasvattajaa, mutta jokainen näistä lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Täytyyhän toki olla iloinen, että ainakin joku on joskus kiinnostunut omasta rodusta, mutta kaipaisimme ennemminkin niitä pitkänlinjan kasvattajia kuin muutaman kuukauden tähdenlentoja.
Näin loppupuolelle koottuna vielä muutama ohje uuden virtuaalikennelin perustamista harkitsevalle:
Omaankin viisivuotiseen virtuaalihistoriaani mahtuu peräti kahdeksan kenneliä, mikä on aika paljon. Virtuaalikenneleitä on siis tullut ja mennyt minunkin virtuaalihistoriassani, mutta uskoakseni saavutukseni ei ole mitään niiden rinnalla, jotka pukkaavat uutta kenneliä parin kuukauden välein ja hautaavat samalla vanhan historiaan. Liekö näiden takana kykenemättömyys tehdä lopullisia päätöksiä vai mikä, mutta tulevien ja menevien virtuaalikennelien ilmiöt näkyvät toistuvan nimenomaan tiettyjen ihmisten kohdalla.
Joillakin ongelmana tuntuu olevan oman rodun puute. Kaikki eivät ilmeisesti onnistu koskaan löytämään sitä itselleen kaikkein mieluisinta ja sopivinta rotua vaan kokeilevat useampia erilaisia syöttejä, josko jonkin kohdalla nappaisi se THE rotu. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joille se oma rotu on päivänselvä tapaus.
Voisivatko omaa rotua etsivät välttää tämän rotujen välillä surffailun? Uskoakseni kyllä, ratkaisu löytyy yksityisten koirien tai sekakennelin ylläpidosta. Jokaiselle omistamalleen rodulle ei tarvitse perustaa omaa kenneliään, vaan uuden rodun astuessa kuvioihin sen voi liittää jatkoksi edelliseen laumaan. Jos rotu alkaa myöhemmin - tarkan harkinnan jälkeen - tuntua selkeästi omalta, sille voi sitten perustaa oman kennelin. Miksi turhaa pitää viittä kahden koiran kenneliä kun voi yhdistää kaikki kymmenen koiraa yhteen ja samaan kenneliin tai yksityisten sivuille?
Omalla kohdallani olen huomannut jonkinlaisen riittämättömyyden tunteen ja tekemisen puutteen yhdistelmän luovan innostusta perustaa uusia hankkeita: Oma virtuaalikennel tuntuu kovin pieneltä ja mitättömältä jonkin toisen vieressä. Kaverin virtuaalikennelin uusi ulkoasu näyttää paljon omaa hohdokkaammalta ja oma muistuttaa siihen verrattuna lähinnä takkutukkaista metsänpeikkoa. Tai sitten yksinkertaisesti sormet syyhyävät tekemistä, mutta kaikki kisakalenterit on jo päivitelty, mahdollisiin kisoihin osallistuttu ja kennelin tekstitkin syynätty moneen kertaan läpi. Lääkkeitä näihin ongelmiin on onneksi olemassa.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa liika oman kennelin vertaileminen muihin. Aina silloin tällöin voi pohtia, että kaipaisikohan omani jotain lisää, mutta älä anna muiden hienojen ulkoasujen vähentää omasi loistetta. Jos oman kennelinsä sivuilla viihtyy vähän turhankin tiuhaan, se alkaa helposti näyttää loppuun kulutetulta. Muistahan kuitenkin, että kennelissäsi vierailevat ihmiset eivät välttämättä vieraile sivuilla kerran päivässä - heidän silmissään kennelisi saattaa olla tähdistä kirkkain! Sitä paitsi mitäpä sen uuden kennelin perustaminen auttaa, sinun käsialaasihan se on ja jälki siten luultavasti samantyyppistä kuin nykyisen kennelisi.
Oma Meripelastajani on syntynyt suurimmaksi osaksi tekemisen puutteessa. Olen nimittäin suunnannut ylimääräisen energiani vanhaan kenneliin sen sijaan, että olisin pukannut uutta pystyyn. Kielsin edellisessä kappaleessa liian vertailun, mutta mielestäni monet virtuaalikennelit kaipaavat nykyään sisällön täytettä koristelevien ulkoasujen sijaan. Niinpä tekemisen puutteessa kannattaa selailla muiden virtuaalikenneleiden sivuja ja pohtia mitä oman kennelin sisällöstä mahdollisesti puuttuu. Itse olen todennut virtuaalitallien toimivan usein vielä kenneleitäkin parempana inspiraationlähteenä. Suuntaa ne voimavarasi vanhoihin kenneleihin äläkä pukkaa kevyitä sivuprojekteja tylsyyden vaivatessa. Yksi lääke tekemisen puutteeseen seisoo muuten nenäsi edessä: laita pystyyn blogi, jonne voit kirjoitella aina kun et muutakaan keksi!
Uutta virtuaalikenneliä pystyyn pukatessa kannattaa myös miettiä muita kanssaharrastajia. Olisiko sinusta kovin mukavaa kaupata jollekulle ahkeraksi kuvittelemallesi tyypille kasvattiasi ja saada se sitten parin kuukauden kuluttua takaisin, koska ostajan innostus ei sittenkään riitä? Nämä tähdenlentoja tehtailevat virtuaalikoirailijat ovat muodostuneet ainakin oman kasvatustyöni suurimmaksi ongelmaksi. Olen useammin kuin kerran saanut uudelleen kaupata jo kerran myytyjä kasvatteja kun ensimmäinen omistaja seisottaa koiraa sivuillaan pari kuukautta toimettomana ja palauttaa sitten innostuksen puutteen vuoksi.
Muutenkin kanssakasvattajien kannalta on ihan kiva, jos harkitset vähän pidempään kennelin perustamista. Meripelastajan kolmevuotisen historian aikana on nähty ainakin kolme muutakin landseerkasvattajaa, mutta jokainen näistä lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Täytyyhän toki olla iloinen, että ainakin joku on joskus kiinnostunut omasta rodusta, mutta kaipaisimme ennemminkin niitä pitkänlinjan kasvattajia kuin muutaman kuukauden tähdenlentoja.
Näin loppupuolelle koottuna vielä muutama ohje uuden virtuaalikennelin perustamista harkitsevalle:
- Mieti ensimmäisenä miksi kennelin perustaminen kiinnostaa, johtuuko se jostain koirarodusta vai esimerkiksi tekemisen puutteesta.
- Pelkästä tekemisen puutteesta johtuva innostus kannattaa suunnata vanhaan kenneliin tai esimerkiksi blogikirjoitteluun.
- Harkitse tarkkaan oletko oikeasti kiinnostunut kasvatusrodusta vai onko kyse vain uuden rotututtavuuden alkuhuumasta.
- Uhraa aikaa kennelin kasvattajanimen pohdintaan, sillä jo sen mielekkyys itsessään voi lisätä kiinnostustasi kenneliä kohtaan.
- Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eli tee hyvät suunnitelmat ennen kuin alat rakentaa uutta kenneliä.
- Ennen kaikkea: käytä virtuaalikenneliisi aikaa ja vaivaa!
6 kommenttia:
No mutta :D "Meripelastajan kolmevuotisen historian aikana on nähty ainakin kolme muutakin landseerkasvattajaa, mutta jokainen näistä on lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin"
- Taisitpa viitata minuun tuolla :D Noo, ei se haittaa. Myönnän toki, että landseerit tulivat ja menivät, mutta juttu kaatui lopulta kuvattomuuteen. Toki minulla olisi pysynyt lansut mukana, jos niitä kuvia olisi.
Minulle se THE rotu on saksanpaimenkoira. Mielestäni upeampaa ja käyttömahdollisuuksiltaan parempaa koiraa ei olekaan: sakemanni soveltuu paimennukseen, agilityyn, näyttelyihin, pk-kokeisiin, vesipelastukseen ja ompa sillä tehty pisteitä myös koiratanssissakin. Siksi Joomagnan & Criminales on minu se pääkennelini. Lisäksi minulla pyörii pari projektia vierellä; kettuterriereitä kasvattava Luxury Blanc (jonka nimi vaihtuu Foxfordiksi) ja Duun, joka kasvattaa työkoiria.
Kyllästyin vain siihen, kun piti etsiä tuomareita miellyttäviä kuvia, vaikka itse olisin halunnut laittaa hieman likaisennäköiset kuvat virtuaalikoiralle. Pääasia että se koira on Duussa söpö :D Enhän mä niillä näyttelyissä kilpailekkaan.
Lisäksi mulle on vielä tulossa itse harvinaisuus, Yellmore - niminen virtuaalikennel, jossa kasvatetaan shiloh shepherdejä.
Jokaisessa kennelissäni on erilaiset kasvatustyylit ja säännöt, esim. Yelliksessä ei ole niin tarkkaa se kuvien saatavuus, sillä rotua ei edes ole suomessa!
Heh, ihan oikeaan osuin, sillä olet yksi noista kolmesta. :D Siulla sentäs Saska on kuitenkin pysynyt kuvioissa mukana kokoajan, mutta muutamaa muuta kasvattia olen saanut ikäväkseni kierrättää, tosin en onneksi paria kotia useammassa.
Mutta joo, en mollaa teitä lansukasvattajien joukossa piipahtaneita, koska samaa tapahtuu kaikkien muidenkin rotujen parissa. Siekin olet kuitenkin löytänyt oman rotusi, uskoakseni Joomagnan & Criminalesillakin on myös historiaa jo jonkin verran takana. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että pysyviä pitkänlinjan kasvattajia tarvittaisiin enemmän rodun kuin rodun pariin.
Tuo Duun kuulostaa kivan rennolta kenneliltä. Vähän samaa periaatetta yritän pyörittää Meripelastajassakin. Teen mistä itse tykkään ja sekoitan hyvillä mielin kaikkia ideoita. Eh, Meripelastajan taitaakin olla vähän tuommonen "kaikki yhdessä paketissa" -hökötys. ;D
Hah, täytyy kai se tunnustaa kuuluvani kolmen ryhmään (jopa kahteen kertaan... ehheh...) :D Mutta noh, eipähän lähtenyt sun kasvattis takaisin ja Jäynälläkin meinaan vielä pentueen teettää tulevaisuudessa, tosin Rainin alaisena. Mutta onhan tässä jotain positiivistakin! Ei tule mullekaan enää niin helposti uusia koiria, kun pyrin kasvatuksen pitämään vain ja ainoastaan sakemanneissa (+ dobberit ja rottikset Vaikean kautta). Näin se 72 koiran lauma hupeni 24 koiraan =DDD Kyllä tuntuu silti hyvältä!
Itse en vaan osaa panostaa siihen yhteen (tai nyt kahteen) kenneliin, koska en vain keksi miten. Toisaalta olisi kiva laitella esimerkiksi kasvattajapalkintoja sivuille, mutta mullakaan ei kasvattiryhmiä tule varsinkaan sakujen parissa. Mä kun kasvatan käyttölinjaisia ja toivon pennuillekin mielummin samaa linjaa, joten näyttelyissä tulee helpommin sitä H:ta kuin EH:ta - kasvattiryhmiä ei synny. Mutta ehkä tulevaisuudessa, kun Lilillä on enemmänkin sakupentueita kuin vain tuo yksi. Rainin pentueet ovat taas siitä huonoja, että vaikka olisikin kuinka hyvät kuvat kasvateilla, niin harvemmin teetän samaa rotua kahteen kertaan siellä. Sekakennel kun on.
Mutta seliseli! :DDD Itse vaan kaipaan sitä inspiraatiota, mitä kennuihin voisi vielä lisäillä. Kaipa se munkin pitää hevostalleja alkaa kyttäilemään, jos sieltä puolelta kerran jotain erikoista löytyy aina välillä.
Okei, tästähän meinasi tulla lapsellinen puolustuspuhe... Blogissasi on kuitenkin tosi kiva idea ja meinaan laittaa tämän RSS-kansioonikin, niin näen aina uusista teksteistä. Harvoin kommentoin, mutta tiedätpähän täällä olevan sentään yksi lukija, vaikken kommentoisikaan kuin aniharvoin!
ps. Tämä ei antanut lähettää vastausta jostain syystä Mozillalla (tuli vahvistuskoodi, mutta ei kenttää mihin sen voisi kirjoittaa), joten kokeilen Operalla. Toivottavasti tämä on vain mun koneeni väliaikainen bugi tjn.
Kirsillä on kyllä ollut tekemistä tuon 72 koiran lauman kanssa. ;D Tosiaan, vaikka annoinkin teille lansupiireissä piipahtaneille palautetta niin eniten ottavat päähän ne tähdenlentoja väsäävät, jotka innostuksen laannuttua sysäävät koirat kasvattajille takaisin.
Erityisesti ne tapaukset ottavat päähän kun koira seisoo toimettomana syntymästään lähtien ja omistaja vastaa kyselyihini, että kyllä tästä vielä kohta lähdetään kisakentille. Sit menee puolisen vuotta kunnes mulle tullaan sanomaan, että innostus ei sittenkään riitä... Siinä vaiheessa tekis mieli kuristaa joku. On se kumma jos ei lyhyemmässä ajassa tiedä kiinnostaako se kisaaminen kyseisen koiran kanssa vai ei! :D
Kokeilin äsken tuota kirjoittamista Firefoxin kautta ilman Googletiliä. Näköjään se ei tunnu oikein onnistuvan. Katsotaan jos onnistuisin korjaamaan asian. Mun taidot ei vaan oikein riitä näiden koodien kanssa, mutta ehkä kommenttityylin muuttaminen auttaa. :)
Noniin, nyt kommentit jätetään ponnahdusikkunaan aukeavan kommenttilomakkeen avulla ja viestin lähettäminen kirjautumattomana näyttää onnistuvan Tuliketullakin.
Kertokaa jos ponnahdusikkunan kanssa on ongelmia tai systeemi ei muuten toimi. Toinen vaihtoehto on laittaa kommenttilomake kokonaan omalle sivulleen, jolloin kommentointi tapahtuu Blogspotin ulkoasua kantavalla sivulla. Tuon ulkoasueroavuuden vuoksi laitoin mieluummin ponnahdusikkunan, mutta vaihdan toki, jos tämä koetaan epäkäytännöllisenä.
Moi!
Minulla oli se THE rotu jo valmiina kun saavuin virtuaalimaailman ns. viralliselle puolelle, schapendoes. amoihin aikoihin Peppi (my schapendoes) oli puolisen vuotta, joten ei varmaan ole ihme miten tuo schappe päätyi kasvatusrduksi. Luultavasti muutamat muutkin valitsevat kasvatusrodun oman koiransa rodun perusteella. Tai sitten sellaisen rodun, josta tietävät jotain.
Mulla on tällä hetkellä tasan yksi ikioma virtuaalikenneli, Cararra, jossa kasvatan schapendoeseja. Toki avustelen myös Ingo Lilly & Yaya-kennelissä, jossa asustaa kaks maltankoiraa ja yks shih tzu. Sinne on myös ehkä tulossa yksi yorkki, mutta EC, Häte, Annie ja Alihan sen päättää, he kun tuota periaatteessa ylläpitävät. No, palataampa Cararran asioihin. Cararra aloitti virtuaalimaailmassa heinäkuussa 2009 ja on jo nuoresta iästää huolimatta kulkenut aika kivikkoisen tien. Yli kymmenen kerran olen vannonut lopettavani koko virtuaalikoira touhun, mutta täällä ollaan vieläkin. Nimi on vaihtunut sen verran ripeään tahtiin, että nyt on neljäs nimi menossa. Tämä ei kyllä oikeastaan haittaa, kun en ole kasvattanut ainuttakaan pentuetta.
Minun on kyllä pakko tunnustaa, että olen ehkä liian "herkkä" ihminen virtuaalikoiirailuun. Aina kun näen turrilassa myynti ilmoituksen ja sieltä hetken mielijohteesta kiinnostavan rodun olen ottamassa sen. Tähän asti olen aina selvinnyt tilanteesta, mutta saa nähdä miten käy. Itse olen sellainen ihminen, että en pysty pitämään montaa kenneliä, vaan mulla on se yks ja se riittää. Niimpä joudunkin vakuuttamaan itselleni, etten voi ottaa "väärän" rotuisia koiria. Tiedän, ettei kiinnostukseni kestä kauan, joten on järkevintä olla ottamatta sellaista koiraa, joka ei oikeasti kiinnosta, vaan vain sillä hetkellä sattuu olemaan uutuuden viehätystä sitä kohtaan. Näin olenkin välttänyt muutamat täpärät tarjoukset, joita olen jo ollut kirjoittamassa. Itselläni on hyvinkin kokemusta asiasta. Ennen tälle viralliselle puolelle saapumistani kasvatin (tarkalleen ottaen yhden entueen) westejä Glitter-nimellä ja nyt kaksi A-pentueen pentua etsii kotia. Toinen saa luultavasti kodin, mutta toisella on ihan hyvät kuvat, joten sen myisin vain osaavaan kotiin. Minä kun en sitä tahdo tselleni jättää. Westi kiinnostus tuli ja meni. Tällä hetkellä olen harkinnut mäykyn hankintaa, mutta näitä tekstejä lukemaalla taidan jättää väliin. Jos hankkisin mäykyn, siitä seuraisi vain pahaa mieltä. Kasvattajalle ja minulle.
Lähetä kommentti