Näytetään tekstit, joissa on tunniste sekalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sekalaiset. Näytä kaikki tekstit

Leikitään Älä seuraa johtajaa!

on 17. huhtikuuta 2010
Miksi se omien päätösten tekeminen tuntuu olevan monille niin vaikeaa? En ymmärrä tanssivatko virtuaalikoiraharrastajat IRL-elämässäkin muiden pillin mukaan vai liittyykö tämä ilmiö vain virtuaalimaailmaan. Karvaturrit.net tuntuu ainakin täyttyvän viesteistä, joissa kysellään milloin muiden mielipiteitä kennelnimistä, nickeistä, ulkoasuista ja ties mistä.

Ihan kuin eräät eivät omistaisi omia näkemyksiä ollenkaan. Virtuaalikoiria on varsin hankala harrastaa, jos mielikuvitus ja oma harkinta uupuu täysin. Tämän harrastuksen parissa kun tarvitaan hyvää mielikuvitusta ja kykyä tehdä valintoja. Eläminen ylipäätään mahtaa olla aika haastavaa, jos joutuu aina turvautumaan muihin kun se oma päätöstentekokyky uupuu.
Epäilen tosin, etteivät ongelman juuret ole tässä. Välillä tosin herää väkisin epäilys, sillä kysely- ja äänestystopikkien lisäksi kunnon keskustelun aikaan saaminen Turrilassa tuntuu olevan varsin vaikeaa. Aivottomiin peleihin jaksetaan kyllä vastata useampaankin kertaan päivässä, mutta Kymmenen uutiset ja omien mielipiteidensä esittäminen näkyvät olevan ylitsepääsemätön este.

Melkein toivoisin, että kyse on omien näkemysten puutteesta, mutta pahoin pelkään, että takana on halu miellyttää muita. En kiellä, etteikö "miellyttämisenhalua" esiintyisi melkein ihmisessä kuin ihmisessäkin ja etteikö se olisi hyväksi. Peräänkuuluttaisin kuitenkin sitä, että jokainen elää omaa itseään varten. Ei suinkaan muiden tähden. Tyhmä on se, joka ei osaa päättää vaikkapa omaa nimimerkkiään. Luulisi, että jokainen osaa valita itselleen itseään eniten miellyttävän nimen.
Olen useammankin kerran kuullut foorumilla nurinaa siitä, että vanhoja kunnioitetaan ja uudet jäävät jalkoihin. Tiedän itsekin harmitelleeni tätä, mutta toisaalta muistutan, että toisten ihmisten kunnioitus saavutetaan teoilla ja sanoilla. Muita jatkuvasti jäljittelevä ei tuo omaa persoonaansa esiin, joten mitä hänessä pitäisi kunnioittaa? Matkimista? Jokainen varmaan tietää kuinka ärsyttävää on kun joku jäljittelee tekemisiäsi.

Toisen viestin kopioiminen ja komps-sanan lisääminen ei tarkoita mielipiteiden esittämistä. Asioista voi kuitenkin olla samaa mieltä ja esittää yhtä aikaa mielipiteitä. Toisen viestiä voi lainata omaansa, mutta kannattaa vähintään kertoa miksi lainasi sitä ja mitä ajatuksia tuo tekstinpätkä herättää. Parhaat ideat syntyvät usein kun ihmiset muokkaavat yhdessä toistensa esittämiä ideoita.
Omien mielipiteiden esittäminen ei myöskään ole automaattisesti muiden mielipiteiden ja teosten lyttäämistä. Erimielisyydet kuuluvat elämään, mutta ne pitää osata hoitaa hyvän maun rajoissa. "Kaikkien kaverillakin" voi olla omia mielipiteitä, mutta hän osaa esittää ne asiallisesti ja nätisti, vastapuolta loukkaamatta.

Seuraa johtajaa on kieltämättä hauska leikki, mutta sitä leikitään maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi. Toisten mielipiteiden kuunteleminen ja kunnioittaminen on hyvä taito, mutta yhtäaikaa pitäisi kuitenkin myös arvostaa omia näkemyksiään. Itsenäisyyttä ihmiset!

Hullulla on hauskat huvit

on 24. helmikuuta 2010
Ehheh, huomasin (taas), että tässä venähti reilu kuukausi virtuaalijuttuja suorastaan vältellen. Karvaturrit.netissä olen kyllä pyörinyt entiseen tapaan, mutta olen yrittänyt viimeiseen asti kiertää kaukaa kaikki virtuaalikoiriin liittyvät sivustot. Virtuaalijutut eivät vaan ole jaksaneet tai ehtineet kiinnostaa yhtään. Huomaan monen muunkin harrastajan pohtivan Turrilassa virtuaaliharrastuksen järkevyyttä...

Ihan totta, onko tässä harrastuksessa loppupelissä mitään järkeä? Huolenpitomme kohdistuu täysin mielikuvituksen tuotteina syntyneisiin koiriin, joiden ulkomuodon lainailemme joltakin tutulta tai tuntemattomalta IRL-koiralta. Käytännössä nämä ihanat bittikoiraystävämme ovat pelkkiä pikseleitä ja muutama hassu rivi tekstiä, tosin ei sitäkään kaikkien kohdalla.

Virtuaalikoiraharrastus tuntuu olevan nykypäivänä yhtä kilpajuoksua: Ensin taistellaan siitä kuka saa ne kaikkein hienoimmat kuvat koiralleen. Sitten tapellaan liki verenmaku suussa paikoista virtuaalikilpailuissa, monissa lajeissa tänä päivänä vain ne aktiivisimmat ja nopeimmat harrastajat pääsevät mukaan kisoihin. Eikä kilpaileminen lopu vielä tähänkään, sillä pitäähän sen oman iki-ihanan virtuaalikoiran olla joukon kaunein, nopein, rodunomaisin, menestynein ja jokaisella mahdollisella tavalla PARAS!
Ei voisi tällä hetkellä paljon vähempää kiinnostaa tämä jatkuva kilpajuoksu. Moni, minä mukaan lukien, kertoo kisaavansa täysin fiilispohjalta, mutta tiedä sitten kuinka moni oikeasti toteuttaa väitettään. Omalla kohdallani tuntuu ainakin olevan sula mahdottomuus mahtua tokokokeeseen mukaan, jos en kyttää lajin kisakalenteria lukemattomia kertoja päivässä... Eikä tällainen mielestäni mahdu enää fiilispohjaisen kilpailemisen määritelmään, lähinnä se on verenpainetta nostattavaa pakkopullaa.

Totuus lienee myös se, että virtuaalikoirailu on oikeasti varsin aikaa vievää touhua. Jokainen virtuaaliharrastaja lienee joskus kuullut urputusta siitä, että istuu päivät pitkät koneen ääressä. Usein ajatus nopeasta koirien kisakalentereiden päivittämisestä osoittautuukin ainakin omalla kohdallani parituntiseksi maratoniksi, jonka aikana pitää päivitellä kaikki mahdolliset virtuaalisivustot ja ilmoittaa vielä koiria pariin uuteen kisaan. Puhumattakaan sitten siitä kalentereiden kyttäämisestä, jotta mahtuisi edes joskus kilpailuihin mukaan.
Kaiken kukkuraksi jatkuvaa koneen ääressä istumista ei pidetä nykymaailmassa kovin terveellisenä elämäntapana. "Hanki elämä!", tätä lausahdusta olen kuullut paljon varsinkin sisarusteni suusta. Mihin kaikkeen muuhun sitä virtuaalikoirailuun kuluvaa aikaa voisikaan käyttää? Lueskelin Turrilassa viime syksynä kuinka joku kaipaili toista harrastusta tämän rinnalle. Omallakin kohdalla virtuaalikoirailu oli pitkään ainokainen harrastus, mitä nyt valokuvasin ja rakentelin kotisivuja myös, mutta nuo melkeinpä lasketaan kaikki samaksi harrastukseksi. Aloitin kuitenkin syksyllä toisen, myöskin varsin aikaa vievän, harrastuksen ja virtuaalijutut on kyllä jääneet väkisin sen varjoon. Olenkohan nyt sitten hankkinut elämän? Vai siirtänyt sen vain (ainakin osittain) virtuaalimaailmasta oikeaan maailmaan?

Sitä tuntee myös itsensä aina välillä liian vanhaksi tällaisiin mielikuvitusleikkeihin. Tiedän, että Karvaturrilassa pyörii useampiakin minua vanhempia käyttäjiä, toiset ovat pyörivät foorumilla omaa uteliaisuuttaan, toiset hoitavat vastuutehtäviään ja jotkut heittäytyvät edelleen virtuaalikenneleiden vietäväksi. Lukeudun itse viimeisten joukkoon, mutta eikö vielä tämän vuoden aikana 20 vuoden ikään ehtivä ole jo aika vanha leikkimään mielikuvitusleikkejä? Lähes suoraan lasten kotileikkeihin vertautuva mielikuvitusleikkihän tämä on, mitä me nyt vaan satumme rakentelemaan leikeillemme virtuaalisen ympäristön internetiin.

Vaan mikä on se koukku, joka pitää aina vaan kiinni tässä harrastuksessa? Tälläkin hetkellä virtuaalikoirailu tuntuu pakkopullalta, jota täytyy suorittaa suoni ohimolla tykyttäen. Jokin ei kuitenkaan yhtä aikaa anna minun kuopata Meripelastajaa ja ampua virtuaalikoiriani kauas bittiavaruuteen.

Suurin syy täällä viipymiseen minun kohdallani on oman koiran puute. Käyn viikoittain ulkoiluttamassa yhtä tuttua koiraa ja olen sen ansiosta päässyt myös tutustumaan pikkupentujen elämään, mutta virtuaalikoiraharrastus on minulle kuitenkin likimain ainut linkki, jonka avulla pääsen tekemisiin suosikkirotujeni kanssa. Väittäisin, että jos minulle jollain käsittämättömällä ihmeenkaupalla suotaisiin se oma landseer, nämä touhut saattaisivat loppua suhteellisen lyhyeen.
Toinen syy piireissä pyörimiseen ovat toiset samanhenkiset nuoret. Koirattomana en kovin paljon kierrä erilaissa koiratapahtumissa, lähinnä noissa vuoden suurimmissa näyttelyissä ja satunnaisesti muissa kilpailuissa. Karvaturrit on sen sijaan aivan loistava väylä tutustua muihin nuoriin koirien ystäviin ympäri maatamme. Saman harrastuksen vuoksi kukaan ei myöskään tule nauramaan ja sanomaan, että onpas sulla tyhmä harrastus - jotain virtuaalisia koiria!
Kahden edellä mainitun ohella rakastan vielä kirjoittamista, joten mikä sopisikaan paremmin kuin erilaiset tarinat ja kuvaukset iki-ihanista koirista. Ei myöskään sovi unohtaa sitä totuutta, että vaikka kilpaileminen tuntuukin pakkopullalta, niin oman koiran yllättävä menestyminen jossakin lajissa saa kyllä iloiselle mielelle.

Itse matkaan tässä suuressa laivassa välillä tukevasti jalat kannella ja toisinaan kaikin käsivoimin kaiteen väärällä puolella roikkuen. Mikä saa sinut jäämään ja kenties palaamaankin kerta toisensa jälkeen virtuaalikoirien pariin?

Alkusanat virtuaalikoiraväelle

on 6. tammikuuta 2010
Virkoja virtuaalikoirille on kannanotto virtuaalikoiramaailman kulloisiinkin virtauksiin. Sen tavoitteena on herättää keskustelua ja kannustaa muitakin virtuaaliharrastajia nostamaan äänensä kuuluviin. Virtuaalikoiramaailma on yhdessä rakennettu, joten pidetään sitä yhteistyöllä myös yllä!

Blogin tekstien takana on virtuaalikoiramaailmassa vuodesta 2005 pyörinyt 19-vuotias tyttö. Olen viisivuotisen "virtuaaliurani" aikana ylläpitänyt yhteensä kahdeksaa virtuaalikenneliä ja kolmea erilaista yhdistystä. Suurin osa tunnistanee minut landseer-rodun parista, sillä pitkäikäisin projektini on huhtikuussa 2010 kolme vuotta täyttävä Meripelastajan (landseerit, newfoundlandinkoirat ja leonberginkoirat). Meripelastajan ohella pyöritän tällä hetkellä myös Virtuaalista newfoundlandinkoira- ja landseeryhdistystä (VNLY) sekä Virtuaalista vesipelastusyhdistystä (VVPY).
Haluan painottaa, että blogissa esitetyt ajatukset ovat henkilökohtaisia eivätkä vastaa kollektiivista mielipidettä, vaikka voivat olla sen kanssa ainakin osittain yhteneviä. Saatan esimerkeissäni lainailla muiden esittämiä ajatuksia, mutta pyrin ilmoittamaan selkeästi koska idea ei ole omani. Yritän myös parhaani mukaan välttää yksittäisten ihmisten mollaamista, joten esittämiäni kommentteja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jos tunnet piston sydämessäsi, tiedät että aihe koskee myös sinua!

Tarkoitukseni on kirjoitella mahdollisimman monipuolisesti erilaisista virtuaalikoiriin liittyvistä asioista: uusimmista muotivillityksistä, meneillään olevista suurkilpailuista, tapahtuvista liittouudistuksista ja kaikesta mitä nyt vaan mieleen juolahtaa. Katsotaan nyt kuinka idea ottaa tuulta siipiensä alle. Yritän kannustaa myös muita harrastajia perustamaan aktiivisia virtuaaliblogeja ja käymään keskustelua eri aiheista - vähintään kommentoimaan minun tekstejäni! Toivon, että kirjoitukseni herättävät teissä mielipiteitä ja saavat aikaan keskustelua eri aiheista.