Päätä ja häntää kasvattamiseen

on 21. helmikuuta 2011
Törmäsin taannoin suorastaan pelottavaan uskomukseen. Joku onnistui yhdistämään virtuaalikoiran suvun pituuden ja yleisyyden. Pitkä suku tarkoittaa kuuleman automaattisesti myös yleistä sukua. Kamalaa, minä kun olen yhdeksi kasvatustyöni tavoitteiksi ottanut sekä pitkien sukujen rakentamisen että rotujeni geenipoolin laajentamisen. Kuvittelin vieläpä pystyväni molempiin yhtä aikaa! Pitkiin sukuihin liittyvä uskomus sai minut pohtimaan virtuaalikoirien kasvattamista ja jalostamista.

Melkein jokaisen virtuaalikennelin kasvatussivulta voi löytää jonkinlaisen kasvatusperiaatteet-osion. Tämä osio tuntuu melkein kennelissä kuin kennelissä tiivistyvän seuraavaan kliseiseen virkkeeseen: "Tavoitteeni on kasvattaa rodunomaisia, hyväluonteisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria."
Kun hetken miettii, kyseinen lause on yhtä tyhjän kanssa, kaunista sanahelinää virtuaalikennelin sivuilla. Miten virtuaalimaailmassa voi kasvattaa rodunomaisia, hyväluonteisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria? Kasvattien ulkonäkö ja luonne ovat lähes yksinomaan kasvattien omistajien käsissä. Niihin ei kasvattaja voi välttämättä kauheasti vaikuttaa, puhumattakaan esimerkiksi terveydestä.

Muutamat ovat kuulleet jossakin yhteydessä niinkin hienon sanan kuin "jalostaminen" ja korvaavat sillä kasvattamisen: "Tavoitteeni on jalostaa rodunomaisia, hyväluonteisia, terveitä ja suorituskykyisiä koiria." Sori, metsään meni - taas. Mistähän jalostamisessa onkaan oikeasti kysymys? Wikipedia valaisee asiaa näin:
Jalostus on elävien eliöiden, mikrobien, eläinten tai kasvien kehittämistä haluttuun suuntaan keinotekoisesti, eli toisin sanoen jalostus on ihmisen tietoisesti ohjaamaa ja nopeuttamaa evoluutiota.
Edelleen törmäämme samaan ongelmaan: Miten virtuaalikasvattaja pystyy vaikuttamaan virtuaalikoiriensa evoluutioon, siihen millaiseen suuntaan kasvattien ominaisuudet kehittyvät? Ei mitenkään.

Virtuaalikenneleiden yhteydessä käyttäisin sanaa jalostus hyvin varovaisesti. Kasvattaminen on ehkä lähempänä sitä, mitä me teemme. Pelkään saavani osan virtuaalikennelharrastajista niskaani seuraavalla väitteellä, mutta ihan silläkin uhalla: useimpien virtuaaliharrastajien "kasvattamista" voisi kutsua lähinnä mielivaltaiseksi kasvatteluksi tai jopa pelkäksi sattumanvaraisten koirien astutteluksi.

Mitä virtuaalinen kasvatustyö sitten mielestäni on? Ainut asia, johon kasvattaja voi kasvattinsa nimen ohella vaikuttaa, on sukutaulu: siellä esiintyvät koirien nimet ja niiden edessä olevat tittelirivit. Virtuaalikoiraharrastajat ovat jo tiedostaneet sen, että meriitit ovat ainoa asia, jonka pentueen vanhemmat jälkeläisilleen jättävät. Nyt haluaisinkin korostaa sukutaulujen merkitystä muilta osin.

Hevospuolella on yleisesti käytössä meillä lähes tuntemattomat käsitteet "pitkä suku" ja "vanhanlinjan edustaja". Esimerkiksi suomenhevosilta löytyy sukutauluja, jotka sisältävät hevosia aivan uskomattoman monilta virtuaalihevossukupolvilta. Mielestäni myös virtuaalikoirien kasvatuksessa tulisi pyrkiä pitkien ja yhtenäisten sukujen luomiseen. Muuhun kun emme valitettavasti virtuaalikasvatuksessa kykene vaikuttamaan.

Pääsemmekin siihen suorastaan pöyristyttävään uskomukseen pitkistä sivuista. Toivon totisesti, että virtuaalikoiraharrastajien keskuudessa elä yleisenä uskomus siitä, että pitkä suku on aina yhtä kuin yleinen suku.
Sukujen yleistymisestä on tehty koirapuolella suorastaan kirosana. EVM-koiria pidetään pelastavina enkeleinä. Ne tuovat tietenkin arvokasta laajennusta geenipooleihin, mutta rikkovat myös sukutauluja. Karvaturrit.netin Pentueet-osiota selaillessa voi kiinnittää huomiota siihen kuinka monen pentueen toinen vanhemmista on EVM-koira. Erityisen pienilukuisilla roduilla EVM-koiran käyttäminen voi olla välttämätöntä, mutta muutamakin rotunsa edustaja tuo valinnanvaraa.
Juuri EVM-koirien vuoksi sukujen yleistymistä ja sen aiheuttamaa sukusiitoksen pelkoa ei tarvitsisi pitää virtuaalisesti suurena peikkona. Voimme aina tuoda uusia koiria ja aloittaa niistä uusien linjojen rakentamisen!

Peräänkuuluttaisin kasvattajien yhteistyötä ja rotuyhdistysten merkitystä sukujen rakentamisessa. Kasvattajat saisivat lainata ja tarjota koiriaan toisten käyttöön nykyistä aktiivisemmin. Tietenkin menestyksekkäästä kolmipolvisesta uroksesta olisi hienoa saada pentuja oman kennelnimen alle, mutta kannattaa aina miettiä haluaako ajaa omia etujaan vai rotunsa etuja. Jos joltakin toiselta löytyy voittoisa kolmipolvinen narttu, mikset lainaisi urostasi hänelle? Vastaavasti voit joskus saada omalle nartullesi sopivan uroksen lainaan häneltä tai joltakulta muulta.

Sukujen pituuksien kasvattaminen yhtenäisyyttä rikkomatta vaatii kärsivällisyyttä, kun ei puhuta saksanpaimenkoiran kaltaisista runsaslukuisista roduista, joissa useampi kasvattaja voisi olla tekemässä samaa. Kuitenkin jo yksikin ihminen pystyy ihmeisiin, kun tekee kasvatusvalintojaan pitkällä tähtäimellä. Jos nartullesi ei löydy sillä hetkellä sopivaa urosta, odota että joku hyvältä vaikuttava kerää tuloksia tai ala itse rakentaa linjaa, saat jossain vaiheessa sopivan uroksen.

Pitkien ja yhtenäisten sukujen rakentamisen ei pidä antaa kuitenkaan mennä siihen pisteeseen, että sukutauluissa tuijotetaan ainoastaan visuaalista rakennetta. Yhtälailla samaan aikaan tulee muistaa meriittien periytyminen ja se mitä itse haluaa kasvatustyöllään rodulle tarjota.

Jokaisen kannattaa omalla kohdallaan pysähtyä miettimään omaa kasvatustyötään ja kasvattiensa suvun merkitystä. Virtuaalikasvattaja kykenee valinnoillaan vaikuttamaan hyvin paljon suvun yleistymiseen. Pitkiä sukuja voi rakentaa yleistämättä niitä liikaa. Juuri tässä piilee virtuaalisen kasvatustyön suurin haaste: miten rakentaa pitkiä sukuja rikkomatta ja yleistämättä niitä liikaa.

3 kommenttia:

Tuohimopsi kirjoitti...

Asia, mitä minä olen miettinyt jo hyvin pitkään. Erittäin hyvä kirjoitus ja osui juuri oikeaan aiheeseen!

Zellie kirjoitti...

Vau, mitä tekstiä! Täytyy oikeasti nostaa hattua, koska tämä vaikuttaa juuri siltä harkitulta ja huolelliselta kasvatukselta, johon ainakin itse haluaisin pyrkiä. Olen oikeastaan sortunut itsekin yhden pentueen kohdalla juuri tähän evm. uroksen käyttöön (vaikka kyseessä oli niinkin yleinen rotu kuin kultainennoutaja). Tolleripentueessani puolestaan käytin lainaan saamaani urosta, evm. sukuista kylläkin. Nartullani oli suvussa tiedettynä vanhemmat, mikä näin jälkikäteen myös hieman harmittaa, sillä kaksipolvinen suku olisi voinut uroksen kohdalla olla parempi vaihtoehto - vaikka parempi tämäkin oli, kuin evm. uroksen käyttäminen samassa tilanteessa.

Tästä lähtien taidan tosiaankin nykyistä tarkemmin tutkia koirien sukutauluja, sillä haluan kasvatustyölleni oikeasti jotain arvoa ja tavoitetta. Kiitos siis tästä tekstistä.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa tekstiä, todella inspiroivaa ja huh! Monen virtuaalikoirailijan pitäisi kyllä lukea tämä ihan ajan kanssa. Yhteen asiaan haluan kuitenkin välttämättä tarttua!

Toisaalta kun miettii, niin ei siitä jalostus-sanastakaan tarvitse mitään kirosanaa tehdä! Kyseessä on kuitenkin virtuaalimaailma ja pienet virheet oikeinkirjoituksessa ei mielestäni ole minkään tiellä.

"Jalostukseen käytän ...... ja ..... yksilöitä, joilla on ...."

Pitäiskö tässäkin esimerkkilauseessa karsastaa kys. sanan käyttöä ja laittaa tilalle niinkin fiksulta kuulostava sana, kuin pennutus? Omasta mielestäni jalostus kuulostaa tässä yhteydessä paremmalta, vaikka se ei välttämättä tarkoittaisikaan ainoastaan kahden koiran astutusta keskenään, vaan siihen liittyy myös tuo eläimen kehittäminen haluttuun suuntaan (johon ei sanojesi mukaan voi virtuaalisesti vaikuttaa. Kaikki varmasti sen tiedostavat tajuavat myös että jalostuksella ei tässä yhteydessä tarkoiteta ihan juuri sitä mutta kuitenkin).

Lähetä kommentti