Arvo mitataan työllä

Karvaturrit.netin Laatumainintaa ja arvostelua -topikki käykin kuumana päivittäin, kun virtuaaliharrastajat etsivät seuraavalle koiralleen sen lupaavan multihypersuperchampionin kuvia. SERTit, CACIBit ja BIS-voitot loistavat kirkkaina monien virtuaalikoiraharrastajien silmissä. Myönnän itsekin silloin tällöin sortuvani topikin tarjoamiin palveluihin, mutta siitä huolimatta en voi olla kummastelematta toisten harrastajien melkeinpä pakonomaista halua kaivaa koiralleen ne kaikki tarjolla olevat SERTit keräävän yksilön kuvat.

Ulkomuotokeskeisyys vaikuttaisi menneen niin pitkälle, että harva uskaltaa enää luottaa omaan silmäänsä. Minä ainakin valitsen koiralleni ne kuvat, jotka miellyttävät omaa silmääni. Rotujeni kasvattajana koen tuntevani rotuni riittävän hyvin valitakseni ne yksilöt, joilla on ominaisuuksia, joita minä rodun edustajalla arvostan. Toisinaan tuomarit eivät tunnu olevan valinnasta kanssani samaa mieltä, esimerkkinä landseernarttuni Ariel, mutta vastaavasti joillekin yksilöille menestystä suorastaan satelee, kuten esimerkiksi nöffiurokselleni Ruffelle.

Eniten kummastusta aiheuttavat ne harrastajat, jotka vaihtelevat jo olemassa oleviensa virtuaalikoiriensa kuvia, koska kuvilla ei tipahtele kaikista näyttelyistä SERTejä. Tai mikä pahinta, joku tuomari on vieläpä sitä mieltä, että koira on EH:n arvoinen. EH, tuo kirottu laatumaininta, jolla ei SERTiä tipahda. Pieni herätys nyt jokaiselle: jos koirasi saa EH:n, se on tuomarin mielestä erittäin hyvä rotunsa edustaja.
Suurin osa omista koiristani saa laatumainintoja vaihtelevasti, yleensä aika tasaisesti erinomaista tai erittäin hyvää. Uskokaa tai älkää, mutta erittäin hyvistä huolimatta jokainen minulla vähän pidempään ollut koira on saanut ainakin kerran SERTin ja muotovalionarvoja on kertynyt kiitettävästi. Lähes aina tuntuu löytyvän tuomareita, jotka pitävät jonkin toisen tuomarin mielestä erittäin hyvää koiraa erinomaisen, jopa sertifikaatin arvoisena. Aika monesta koirasta saa muotovalion kärsivällisyydellä.

Vanhempien meriitit ovat toki ainoita mitä virtuaalikoirat jälkeläisilleen periyttävät. Minä olen kuitenkin kuvitellut, että virtuaalikoiran menestyminen on muutakin kuin lukemattomia muotovalionarvoja. Virtuaalimaailmassa on ihailtavan monia käyttölajeja: paimennusta, pk-kokeita, tokoa, vepeä ja kuuttatoista muuta lajia. Ainakin suurimmassa osassa näissä voi kilpailla koiransa valioksi, joten miksi ihmeessä juuri näyttelymenestys on niin tavoiteltua? Jopa muutamat omien sanojensa mukaan "käyttökoirakasvatukseen" painottavat harrastajat, ketään erittelemättä, tuntuvat todellisuudessa keskittyvän enemmän muotovalionarvojen metsästykseen kuin niihin käyttölajeihin.

Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä sitä mitä virtuaalikoiriltaan toivoo. Ei siinä mitään, jos haluaa jostakin koirastaan kymmenkertaisen muotovalion, mutta täytyykö jokaisen yksilön yltää samaan. Arvottaako enemmän tuomarin mielipidettä vai luottaako omaan silmäänsä.

Oman virtuaalikoiran kotiin tuoman sertifikaatin hypistely on kieltämättä hykertävää melkeinpä endorfiineja vapauttavalla tavalla. Kolmannesta SERTistä vasta riemu repeääkin, kun se oma Fifi saa virallisen myönnytyksen erinomaisista ulkoisista avuistaan. Uskallan kuitenkin epäillä, että samaa riemua koetaan myös muiden lajien tuoman menestyksen myötä.

Leikitään Älä seuraa johtajaa!

Miksi se omien päätösten tekeminen tuntuu olevan monille niin vaikeaa? En ymmärrä tanssivatko virtuaalikoiraharrastajat IRL-elämässäkin muiden pillin mukaan vai liittyykö tämä ilmiö vain virtuaalimaailmaan. Karvaturrit.net tuntuu ainakin täyttyvän viesteistä, joissa kysellään milloin muiden mielipiteitä kennelnimistä, nickeistä, ulkoasuista ja ties mistä.

Ihan kuin eräät eivät omistaisi omia näkemyksiä ollenkaan. Virtuaalikoiria on varsin hankala harrastaa, jos mielikuvitus ja oma harkinta uupuu täysin. Tämän harrastuksen parissa kun tarvitaan hyvää mielikuvitusta ja kykyä tehdä valintoja. Eläminen ylipäätään mahtaa olla aika haastavaa, jos joutuu aina turvautumaan muihin kun se oma päätöstentekokyky uupuu.
Epäilen tosin, etteivät ongelman juuret ole tässä. Välillä tosin herää väkisin epäilys, sillä kysely- ja äänestystopikkien lisäksi kunnon keskustelun aikaan saaminen Turrilassa tuntuu olevan varsin vaikeaa. Aivottomiin peleihin jaksetaan kyllä vastata useampaankin kertaan päivässä, mutta Kymmenen uutiset ja omien mielipiteidensä esittäminen näkyvät olevan ylitsepääsemätön este.

Melkein toivoisin, että kyse on omien näkemysten puutteesta, mutta pahoin pelkään, että takana on halu miellyttää muita. En kiellä, etteikö "miellyttämisenhalua" esiintyisi melkein ihmisessä kuin ihmisessäkin ja etteikö se olisi hyväksi. Peräänkuuluttaisin kuitenkin sitä, että jokainen elää omaa itseään varten. Ei suinkaan muiden tähden. Tyhmä on se, joka ei osaa päättää vaikkapa omaa nimimerkkiään. Luulisi, että jokainen osaa valita itselleen itseään eniten miellyttävän nimen.
Olen useammankin kerran kuullut foorumilla nurinaa siitä, että vanhoja kunnioitetaan ja uudet jäävät jalkoihin. Tiedän itsekin harmitelleeni tätä, mutta toisaalta muistutan, että toisten ihmisten kunnioitus saavutetaan teoilla ja sanoilla. Muita jatkuvasti jäljittelevä ei tuo omaa persoonaansa esiin, joten mitä hänessä pitäisi kunnioittaa? Matkimista? Jokainen varmaan tietää kuinka ärsyttävää on kun joku jäljittelee tekemisiäsi.

Toisen viestin kopioiminen ja komps-sanan lisääminen ei tarkoita mielipiteiden esittämistä. Asioista voi kuitenkin olla samaa mieltä ja esittää yhtä aikaa mielipiteitä. Toisen viestiä voi lainata omaansa, mutta kannattaa vähintään kertoa miksi lainasi sitä ja mitä ajatuksia tuo tekstinpätkä herättää. Parhaat ideat syntyvät usein kun ihmiset muokkaavat yhdessä toistensa esittämiä ideoita.
Omien mielipiteiden esittäminen ei myöskään ole automaattisesti muiden mielipiteiden ja teosten lyttäämistä. Erimielisyydet kuuluvat elämään, mutta ne pitää osata hoitaa hyvän maun rajoissa. "Kaikkien kaverillakin" voi olla omia mielipiteitä, mutta hän osaa esittää ne asiallisesti ja nätisti, vastapuolta loukkaamatta.

Seuraa johtajaa on kieltämättä hauska leikki, mutta sitä leikitään maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi. Toisten mielipiteiden kuunteleminen ja kunnioittaminen on hyvä taito, mutta yhtäaikaa pitäisi kuitenkin myös arvostaa omia näkemyksiään. Itsenäisyyttä ihmiset!

Sekä sarvet että siivet

Karvaturrit.netin ilmapiiri tuppaa kerta toisensa jälkeen nousemaan puheenaiheeksi. Toiset kaipailevat niitä vanhoja, jo muistojen kultaamia aikoja takaisin ja toiset eivät tunnu muuten vain pitävän nykyisestä meiningistä. Mikä rakkaassa Turrilassamme oikein mättää vai mättääkö sittenkään mikään?

Turrilan väkimäärän kasvaessa on sekä ilmapiirissä että yhteishengessä täytynyt tapahtua pieniä vaihteluita suuntaan jos toiseenkin. Olen kuitenkin pyörinyt laudalla alkuvuodesta 2005 ja kummallista kyllä, en muista yhteishengessä tapahtuneen mitään mullistavan suurta muutosta omana aikanani.
Olen luultavasti itse syypää tähän, sillä en ole onnistunut koko virtuaalihistorian aikana löytänyt pientä vakinaista tuttavapiiriä, joihin olisin aktiivisesti yhteydessä jonkin muunkin väylän kautta. Tuppaan ilmeisesti palloilemaan vähän kaikkien välillä enkä varmaankin siksi ole havainnut sitä erityisen mahtavaa yhteishenkeä ainakaan minun aikanani.
En tiedä kuinka paljon aktiivisia jäseniä pienessä kaupungissamme pyörii, mutta siinä määrin kuitenkin, että on sula mahdottomuus tuntea kaikki palstalaiset erityisen hyvin. Tästä syystä syntyy yhä enenevissä määrin niitä pienempiä kaveriporukoita, jotka ovat sekä hyvän että pahan alku ja juuri. Osaatkin ehkä jo arvata mitkä ovat seuraukset kun kaksi eri "jengiä" joutuu tukkanuottasille keskenään.

En pidä kaveriporukoiden muodostumista huonona juttuna, sillä Turrilankin kokoisessa paikassa se lienee välttämätöntä. Kukin muistanee jo kouluajoiltaan saman ilmiön luokan sisällä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että se oma porukka tai kaveri voi myös olla väärässä. Ennen kuin lähtee terhakkaasti puolustamaan jotakuta, kannattaa pysähtyä miettimään edes muutamaksi sekunniksi mistä on kyse.
Erityisesti uusien ja vanhojen käyttäjien välille tuntuu syntyvän jännitettä siitä, että vanhemmat yrittävät ojentaa uusia tavoille ja uudet ärsyyntyvät vanhojen joukkohyökkäyksistä. Olen Turrilassakin sanonut moneen kertaan kuinka me pidempään palstalla liikkuneet osaamme pelotella uudet käyttäjät pois. En usko, että tarvitaan kymmenen turrilaisen huomautus, jotta uusi turri ymmärtää upittaneensa topikkiaan liian tiheään tahtiin...

Tästä päästäänkin siihen kuinka monilla tuntuu olevan suorastaan pakottava tarve päästä pätemään ja huomauttelemaan asioista. En tykkää Mitä haluaisit sanoa -topikissakin usein esiin nousevasta ilmaisusta "pikkuvanha", koska nuoria ihmisiähän me ollaan kaikki ja jonkun/joidenkin on kuitenkin oltava vähän vanhempia ja fiksumpia ja otettava ohjat Turrilankin kokoisessa paikassa. Valitettavasti niitä oikeasti pikkuvanhoja vaan nousee esiin aina toisinaan nimenomaan sen turhan pätemisen myötä.
Asialliset huomautukset ovat ok, mutta tosiaan joukkohyökkäyksille ja aiheettomille huomautuksille ei todellakaan ole tarvetta. Mitä sitten, jos jonkun toisen kennelnimen kolme ensimmäistä kirjainta ovat samat kuin jollakulla toisella? Eikä uskoakseni kenenkään maailmaa pitäisi järkyttää se, jos joku 14-vuotias (tai vanhempikin) on vielä lapsellinen.

Vaikka nyt olenkin muutamista epäkohdista saarnannut, haluan kuitenkin todeta, että minun mielestäni Turrilassa vallitsee noin yleiskatsaukseltaan varsin hyvä ilmapiiri. Ottaen huomioon foorumin käyttäjämäärän ja ikäjakauman, palstalla käydään pääsääntöisesti hyvinkin järkevää ja jopa palkitsevaa keskustelua hyvinkin erilaisista asioista. Jos Karvaturrilaa vertaa moniin muihin samankokoisiin keskustelupalstoihin, meillä ei esiinny juurikaan "trolleja" ja muihin käyttäjiin kohdistunut piikittelykin on varsin hillittyä.

Väittelyt ja erimielisyydet eivät kerro huonosta ilmapiiristä vaan nimenomaan siitä, että ollaan keskustelupalstalla. Tarkoitus on nimenomaan esittää omia perusteltuja mielipiteitään ja saada mahdollisesti myös vastanäkemyksiä aiheisiin. Myöskään toisille esitetyillä kysymyksillä ei ole tarkoitus lytätä kenenkään toisen mielipiteitä tai tapoja vaan saada ihmiset miettimään, että onkohan se oma näkemys sittenkään paras tai ainut oikea.
Tykkään itse väittelyistä, sillä ne ovat tiettyyn rajaan asti mukavaa piristystä normaaliin arkeen. Johan maailma kävisi tylsäksi jos kaikki vain myötäilisivät toisiaan! Väittelyissäkin tulee kuitenkin muistaa hyvät tavat ja ensisijaisen tärkeää on osata perustella omat väitteensä. Tarkoitus ei ole pitää itsepintaisesti kiinni väitteistään, vaan omien virheiden myöntäminen ja vastapuolen näkemyksen kunnioittaminen kertoo kypsyydestä.

Myöskään pieniä toisia käyttäjiä kohtaan suunnattuja kärjistyksiä ei kannata suoralta kädeltä leimata piikittelyksi. Olen huomannut kuinka muutamat palstalaiset yrittävät hivenen piikikkäidenkin kommenttien avulla synnyttää keskustelua, ei suinkaan lytätä vastapuolta maanrakoon. Valitettavasti näitä käyttäjiä näytetään ymmärrettävän toisinaan vähän väärin, joku loukkaantuu ja tuloksena saattaa olla tappelu (nimenomaan negatiivisessa mielessä).

Karvaturrila ei ole pilvenhattaroilla hyppelyä harrastavien luvattu maa, muttei toisaalta sovi myöskään niille, jotka haluavat kulkea aina ja kaikkialla punaiset pirunsarvet päässä. Elämässä pärjätäkseen tarvitsee sekä sarvet että siivet, joten miksei sama pätisi myös Turrilassa.